Asuimme Liettuassa yhden nuoren tytön luona pennusta asti ja meillä oli kaikki ihan hyvin.
Omistajamme lähti Englantiin opiskelemaan eikä saanut ottaa uuteen kotiin lemmikkejä, niin olisimme joutuneet tarhalle. Onneksi Pet Rescue Finland /yhdistys löysi meidät ja pääsimme muuttamaan Suomeen heti omaan kotiin.
Tykkäämme touhuta todella paljon kaikkea, olemmehan vielä aika nuoria. Leikkiminen on ihan parasta kaikesta. Mutta toisaalta taas rakastamme ihmisiä ihan kamalasti. Jos joku vain on läsnä kyhnäämme, kiehnäämme ja puskemme ihan kokoajan ja haluamme olla sylissä. Kaipaamme ihmisen läheisyyttä.
Muutto ja matka Suomeen oli meille todella outo asia ja olimme alkuun aika väsyneitä ja stressaantuneita. Uusi kotikin tuntui oudolta.
Meillä on ollut niin ylä- kuin alamäkeäkin uudessa kodissa. Muutimme aivan ihanan vanhemman rouvan luokse, mutta olemme aika leikkisiä ja touhotamme kokoajan, hänellä ei energia riitä meidän touhotuksillemme. Jos hän joutuu olemaan pitkän päivän pois kotoa olemme supervillejä, kun ihana ihmisemme saapuu vihdoin kotiin.
Tarvitsemme kodin, missä meidän kanssa on aikaa leikkiä ja touhuta ja toisaalta taas saamme olla sylissä ja jakaa rakkauttamme.
Buckis alkuun merkkaili uudessa kodissa paikkoja ja välillä tilanne rauhoittui ja välillä taas hieman lisääntyi. Nyt on mennyt jo ihan kivasti ja teen pisuja välillä vain vielä vessalaatikon edessä olevalle matolle. Olemme myös hieman nirsoja vessassamme olevan hiekan suhteen. Ihan kaikki ei meille kelpaa.
Emme tahdo jälleen kodittomiksi. Haluamme kodin, missä voimme näyttää kaikkia juoksupyrähdyksiämme ja painileikkejämme ja kertoa kuinka paljon rakastamme.