Tiedätkö, tällä hetkellä näillä Pet Rescue Finlandin vapaaehtoisilla olisi 25 koiraa listassa jonossa odottamassa, että ne vapaaehtoiset ehtisi lisätä ne tälle sivulle etsimään omaa kotia. Valita ja editoida kuvat, latailla videoita, tuskailla tän kotisivukoneen kanssa.
25 tarkkaan valittua ja ihanaa koiraa, jotka haluavat päästä Suomeen. No, tuo nyt oli vähän niin kuin vitsi. Nuo ihmiset on niin pehmoja, että ne haluaa löytää kodit kaikille meille koirille, jotka tuijotellaan ruskeilla silmillä tuossa häkin reunalla tai vielä pahempi, tarhan ulkokopeissa. Ne alkaa vollottaa kun tulee aika lähteä tarhalta ja jättää meidät sinne. Valinnaksi näille sivuille riittää, että meillä on suunnilleen neljä jalkaa (siis kolmekin riittää), meidät on hylätty eikä meillä ole kovin pitkää rikosrekisteriä. Siis silleen, että meidät voidaan ottaa tuolta häkistä lenkille ja vähän rapsutella ja ihminen selviää siitä ilman isoja hampaanreikiä. Tiedätkö, että yllättävän moni meistä tarhakoirista on ihan mukavia koiria.
Mites tämä minuun liittyy? Siten, että olin tuolla listan lopuilla, mutta kun pääsin tarhan joulukuvauksiin ja minusta tehtiin ihan sydäntä sulattavan ihana pikku video, niin pääsin jonon ohi ja TADAA – täällä minä poika nyt olen ja aloitan kodinetsinnän. Eihän siis joulutavaraa voi markkinoida joulun jälkeen?
Tarhalla tulen toimeen tyttökoirien kanssa, mutta minulla on ollut haasteita olla kiltti muille poikakoirille. Minua vaan ärsyttää tämä stressaava ympäristö, omassa kotona ja rauhassa olen varmaan ihan normikoira muiden koirien suhteen. Sanoivat, että ennen Joulua pitäisi olla nyt sitten kiltti ja hymyillä muille poikakoirille ja BLAAH BLAAH kaikkea tuollaista.
Minut tuotiin tarhalle, kun istuin useita päiviä kerrostaloalueella erään sisäänkäynnin luona ihan kuin jotain odottaen. Sitä jotain ei ikinä näkynyt eikä kuulunut.
Voisinko aloittaa vuoden 2022 omassa kotona?