Entinen perheeni luopui minusta ja toi minut tarhalle. Sitä en ymmärrä, kuinka näin söpöstä naamasta voi luopua, mutta ilmeisesti joku voi.
Tarhan ympäristö oli minulle ihan uusi juttu ja tarhalla ollessani minusta onkin tullut aika pelokas kaikkea kohtaan. Ehkä myös se, että entinen perheeni antoi minut pois, vaikutti siihen että minun on nykyään vaikea luottaa asioihin ja ihmisiin.
Olen vielä nuori poika, vasta alle 2-vuotias, joten minulla on koko elämä edessäni. Olen kovin ystävällinen, mutta varauduthan siihen että siinä saattaa kestää ennen kuin alan luottaa uuteen omistajaani. En halua tulla taas hylätyksi, näetkös. Olisiko sinulla tarjota minulle rakastava koti?