Hei taas,
tällä kertaa ihan täältä Suomen maalta!
Minulla kävi kuulkaas nimittäin sellainen flaksi, että viime kuljetuksessa (11.03.) sattui olemaan yksi tyhjä paikka jäljellä ja jollain ihmeen kaupalla minä olin tällä kertaa se onnekas, kuka pääsi nappaamaan tuon ylimääräisen matkalipun pois tarhalta kohti Suomea ja kotihoitoa. Ja täällä minä nyt olen, vihdoin Suomessa ja voihan Wuh sentään kun täällä onkin huippua!
Kotiutumiseni on lähtenyt hoitopaikassani käyntiin rauhallisin, mutta varmoin askelin. Kotihoitajani mukaan olen oikea duracell pupu, jolta ei meno ja meininki meinaa loppua sitten millään! Rakastan kaikenlaisia pelejä ja leikkejä niin palloilla kuin pehmoleluilla, mutta ylivoimaisesti eniten nautin kuitenkin ulkona juoksemisesta. Hoitajani nauraakin, että jos vain saisin, niin juoksentelisin varmasti monta päivää pihamaalla ihan taukoomatta, kunnes vasta pakon edessä sammuisin maahan nukkumaan kuin saunalyhty.
Juoksemisen ja riehumisen rinnalla toinen paras juttu maailmassa on ihmisten antama rakkaus ja huomio. Olenkin todellinen halinalle, kuka 100% varmuudella aina tilanteen tullen kaivautuu kainaloon hellittäväksi, ja hyppää ihmisen kanssa saman peiton alle sänkyyn nukkumaan. Kotihoidossa olen käyttäytynyt kerrassaan esimerkillisesti niin ihmisiä kuin toisia koiria kohtaan. Vahvasta huomionkipeydestäni johtuen minulle kuitenkin etsitään ensisijaisesti kotia, jossa saisin elää perheen ainoana koirana jakamattoman huomion keskipisteenä.
Kokonaisuudessaan olen kuulemma tosi reipas ja rohkea poika, mutta kovat äänet ja vilkas kaupungin liikenne nostavat kuitenkin esiin epävarman puoleni ja automaattisen pakoreaktioni. Kotihoitajan arvion mukaan kaupunkiympäristö on mitä todennäköisimmin minulle liian stressaava elinympäristö. Minulle etsitäänkin siis kotia vain rauhalliselta taajama-alueelta tai kokonaan taajaman ulkopuolelta. Ihannetilanne olisi, jos pääsisin kotiin, jossa minua olisi odottamassa iso oma piha, missä pääsisin juoksentelemaan vapaana.
Jos kaipaat vierellesi reipasta ja energistä lenkkikaveria, kuka osaisi kuitenkin myös perjantai-iltaisin rentoutua sohvalla makoillen ja leffaa katsellen, niin saattaisin hyvinkin olla uusi paras ystäväsi. ♥
10.10.2021
Heippa, ajattelin vähän päivittää tietojani. Olen ollut täällä tarhalla jo tarpeeksi kauan, että olen sopeutunut ja alkanut rentoutua. Olen ihan kiva koira, kaikki sanoivat onnellisina. Tulen toimeen muiden koirien kanssa ihan hyvin, vaikka aluksi ihmiset olivat varovaisia ja tulkitsivat stressini vihaisuudeksi. Katso kuvasta, missä jouduin asumaan tarhalle tullessa! Vähäisemmästäkin tulee pahalle mielelle. Olin silti herrasmies, en yhtään murissut kenellekään ihmiselle, joka halusi käyttää vessaa.