Entinen omistajani oli iäkkäämpi nainen, joka piti minua ulkona hihnassa. Kun omistajani kuoli, minut otettiin tarhalle. Olen kiltti, lempeä, ystävällinen koira. Tulen hyvin toimeen muiden koirien ja ihmisten kanssa.
Tarhalla ollessani sain kerran aivoinfarktin, mutta toivuin siitä ja nyt kaikki tuntuisi olevan kunnossa. Mutta elämä on siitä hassua, ettei ikinä tiedä mitä voi tapahtua.
Tiedän että minulla on jo vuosia elämää takana, mutta olisipa ihanaa, jos saisin viettää loppuelämäni rakastavassa kodissa, ihan niin kuin oikea koira. Olisiko sinulla tarjota minulle koti?