Etusivu / Adoptio / Enkelit / Diuce

6.4.2022

Olen muuten ihmeen siisti tyttö, Ei kertaakaan pisuja häkissä, vaikka kuinka joutuisi pidättelemään.

Siirtynyt sateenkaarisillalle 2021. Hyvää matkaa!

Omistajani sai sydänkohtauksen ja minä tulin tarhalle. Ehkä sanotaan, että pääsin tarhalle. Olin nimittäin asunut ulkokoirana itseäni painavampi ketju kaulassani. Millaista sellainen elämä on? Nyt minulla on mahdollisuus löytää oikea perhe, oikea koti. Elämä alkaa nyt.

Kyllä tarhan porukka tykkää katsella touhujani. En ole mikään taviskoira tai näkymätön koira, en sitten millään. Ensin olin tosi iloinen tarhalla, mutta sitten tämä paikka alkoi vähän ottaa päähän. Vankila, ajattelin. Masennuin. Ihan oikeasti, masentunut koira. Makasin pää sementtilattialla enkä liikkunut mihinkään. Lopetin syömisen. En minä muutenkaan siitä koiranruuasta välittänyt. Lihapullat ja raejuusto oli minun juttu.

Tarhan työntekijä ei voinut enää katsoa suruani, vaan otti minut tarhan toimistoon asumaan. Mielialani kohosi heti. Olen ihan 200 %:sesti rakastunut tähän tarhan työntekijään, joka pelasti minut häkistä toimistoelämään. Kun hän ei ole tarhalla viikonloppuisin, lakkaan taas syömästä ja masennun. Viikonlopun vapaaehtoiset aina pelästyvät ja rahtaavat minua eläinlääkärille. Ei minussa ole mitään tautia tai vikaa. Sydämeni vain aina murtuu, kun en saa olla oman ihmisen kanssa.

Porukoille on aika selvää, millainen koti olisi minulle paras. Rauhallinen yksineläjä, jolla olisi paljon aikaa ja lämmin syli minulle. Rauhallinen pariskunta, sama juttu. Olen yhden tai korkeintaan kahden ihmisen koira. Olen asunut yksin ulkona koko elämäni, nyt ansaitsen ihmisen, joka olisi koko ajan kotona ja hellittelisi minua.

Minut pitää vielä steriloida, olen melko uusi täällä tarhalla. Samalla leikataan vilkkuluomeni, joka on tuollainen punainen ikävä juttu silmässäni.