2.3.2022

Ujostelen vielä monia asioita ja en sovi lapsiperheeseen tai muutenkaan mihinkään, missä on kovin hetkistä.

Ihmisillä on vähän erilaisia motiiveja, kun he etsivät rescuekoiraa. Se on ihan hyvä. Jotkut perheet astuvat rescuekoiramaailmaan vähän varovaisina, uteliaina, sydän täynnä halua auttaa. Toiset etsivät pääasiassa kivaa lemmikkiä, lenkkiseuraa, jääkaapin vahtijaa, sohvanvaltaajaa. Sekin on ihan hyvä. Sitten on superkoiraihmisiä, jotka ovat kasvaneet koko elämänsä koirien kanssa, lukevat koiran eleitä, osaavat toimia oikein kaikissa tilanteissa ja jotka eivät voisi kuvitella elämäänsä ilman koiraa. Sitten on superrescuekoiraihmisiä, jotka kaiken edellisen lisäksi julistavat, että ”adopt, don’t shop”.

Sitten on ihmisiä, joiden kaikki vaatteet on koirankarvassa, pakastin täynnä koiran raakaravintoa ja jos koira puree heidän lapsiaan, niin se on aina lapsen vika, ei koiran. Sohvan tyynyjen alta löytyy puoliksi syötyjä puruluita. Kuukausipalkka menee eläinlääkärinlaskuihin. Tämä ihminen jakaa kaikkien rescueyhdistysten rahankeruupostaukset Facebookissa, itkee kaikille koiranpelastusvideoille ja suunnittelee ihmisten laittamista häkkeihin eläinten sijasta.

Vähän minä mietin, että voisin haluta tuollaiseen viimeksi mainittuun perheeseen.

Elämäni vierähti siellä 70 koiran pihassa, josta tehtiin ihan juttu Liettuan televisiouutisiin. Minut löydettiin ulkorakennuksesta ketjussa kiinni ja kaulapanta oli syöpynyt sisälle ihooni. Olin päässyt vähän kasvamaan sinä aikana kun omistajani unohti, kuinka monta koiraa hänen pihallaan oikein on. Tarhalle tulin lokakuussa 2020.

Minulla on paljon pelkoja ja katson uutta elämääni varovaisen uteliaana. En ole ollenkaan toivoton tapaus. Tulin tarhalle lokakuussa 2020 ja sen jälkeen olen lenkkeillyt hihnassa, juossut merenrannalla, matkustanut autolla ja ottanut namipaloja varovasti ihmisen kädestä. Terveyteni on tutkittu todella perusteellisesti ja kaulassani oleva haava on parantunut. Vain paksu arpi muistuttaa minua menneisyyden kivuista. Miltä sinusta tuntuisi elää vuosikausia avohaava kaulassasi?

Minä tiedän, että voin olla vähän vaativa koira sellaiselle perheelle, joka etsii hauskaa lenkkikaveria tai ensimmäistä rescuekoiraansa. Mutta tiedän myös, että oma perheeni on siellä jossain, istumassa koirankarvaisella sohvallaan ja haaveilemassa seuraavasta projektikoirastaan. Koirasta, jolle he voivat antaa uuden elämän. Kokea ne ilonhetket, kun opin luottamaan, kun opin leikkimään, kun opin elämään.

Lisää uutisia tarhalta

Toivon niin kovasti, että pääsisin omaan kotiin.
Elämäni täällä tarhalla sujuu ihan hyvin, mutta olisin niin onnellinen, jos saisin vielä mahdollisuuden elää tuota paljon puhuttua ihanaa koiran elämää, vailla huolen häivää.

Olen täällä tarhalla päässyt käymään monenlaisissa paikoissa ja otan uudet asiat vastaan rauhallisesti, vaikka vähän jännittääkin. Tarvitsen aikaa uusien asioiden opetteluun ja minulle täydellinen koti voisi olla yhden ihmisen perhe tai pariskunta, joka elää jo rauhallista elämää.