Etusivu / Adoptio / Enkelit / Keksas

4.4.2022

Minusta voisi sanoa, että olen lujaluonteinen, tottumaton käsittelyyn, muuten ihan samanlainen nappulasilmä rapsutuksia etsivä karvaturri kuin sellaiset onnelliset taviskoirat, joilla on ollut oma rakastava koti ja takkatuli ja namipaloja ihan pentuajasta lähtien.

Siirtynyt sateenkaarisillalle 02/2019 tarhalla ollessaan. Hyvää matkaa!

Olen ollut tarhalla jo yli vuoden. Se on vähän ihme, kun olen näin kaunis. Ehkä sen takia, että minusta kulkee kahdenlaisia juttuja. Olenko ihmisen paras ystävä vai monsteri? Pahin juttu on se, että olen näykkäissyt yhtä vapaaehtoista. Siitä tulee koiralle tosi huono maine. APUA se kamala koira joka puree.

Minut siirrettiin tarhan toiselle osastolle, jossa me asutaan kauniisti parkkipaikalla koirankopeissamme. Täällä työskentelevä vapaaehtoinen ihan RAKASTAA minua. Hän sanoi, että en ole ikinä edes yrittänyt näykkäistä häntä. Ota siitä nyt selvää. Olisi hyvä jos osaisin puhua ihmiskieltä. Ehkä sanoisin, että kuuleppas, tulin juuri tarhalle ja olin tosi peloissani. Sitten joku vieras ihminen tuli ja työnsi kättään minun pään päälle ja näytti sille, että se meinasi lyödä, että minun oli ihan pakko sanoa sille koirankielellä, että pysy vähän kauempana.

Että tämä uusi tyttö osaa hyvin lukea koirankieltä enkä minä tunne hänen kanssaan oloani uhatuksi. Osaisinko selittää, että pureminen on koirankieltä ihan samalla tavalla kuin hännänheilutus. Tapa kertoa tunteista. NYT AHDISTAA, yritämme sanoa. Sitä ennen olemme yrittäneet kertoa monella tavoin, että meitä ahdistaa. Ahdistaa uusi paikka, uusi ihminen, uusi tilanne. Ihan vain ihminen, jos teihin emme ole ehtineet tottua. Älkää pelästykö ihmiset. Ensin ottakaa selville, miksi koira puri? Joskus on tosi surullista, että meistä hylätyistä katukoirista ei vain tule kunnon ihmiskoiria. Elämässämme on liikaa ahdistusta. Mutta minä en ole sellainen toivoton tapaus, en ollenkaan.