11.3.2022

Olen seniori, mutta olisi niin mahtavaa, jos voisin viettää elämäni viimeiset vuodet onnellisena, oikeana koirana.

Se oli se ihmeellinen syyskuun päivä, kun eläinsuojelijat lähtivät hakemaan yhtä koiraa pikkukylältä ja sitten kaikki kylän ihmiset tulivat paikalle ja toivat tarpeettomia koiria. Yhden koiran sijasta tarhalle lähti puolet kylän koirista.

Minun isäntäni oli kuollut ja olin jäänyt yksin pihalle. Koko kylän riesaksi. Koko elämäni oli ollut siinä, ketjun päässä, ulkona. Olin haukkunut. Olin vahtikoira. Se oli koko elämäni. Jotenkin niin surullista.

Tarhan tytöt on niin iloisia, että olen oppinut leikkimään leluilla ja rakastan pitkiä lenkkejä. Puhutaanko sitten pirteistä ja terveistä senioreista?

Olen asunut ulkona koko elämäni, mutta olen niin hieno herrasmies sydämessäni, että en ikinä tee tarpeitani tarhan häkin sisälle. Voitko kuvitella? Tulen myös mainiosti toimeen muiden koirien kanssa.