Siirtynyt sateenkaarisillalle 01/2021. Hyvää matkaa!
Olipa kerran pieni, ruskea mökki ison metsän keskellä, kaukana kaupungin vilskeestä. Pienen ruskean mökin rappusilla istui pieni, ruskea koira. Istui ja istui, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan, kunnes aikaa oli vierähtänyt jo yli kuukausi.
Pienen, ruskean mökin emäntä oli joutunut sairaalaan ja pieni, ruskea koira istui uskollisesti rappusilla emäntää odotellen. Aluksi naapurit olivat käyneet paikalla ja tuoneet mukanaan ruokaa. Sitten naapuritkin lakkasivat käymästä.
Se pieni, ruskea koira olen minä, Maxsas. Se on uusi nimeni. En halunnut millään lähteä niiden eläinsuojeluihmisten mukana. Halusin odottaa emäntääni. Minua ei haitannut se, että minulla ei ollut suojaa sateelta eikä ruokaa. Olen koira, olen uskollinen.
Eläinsuojelijoiden sydän aina vähän murtuu, kun he eivät osaa selittää asioita koirille. Olin kovasti hädissäni eikä kukaan osannut kertoa minulle, että missä on omistajani, mihin me ollaan menossa omasta kodista?
He yrittivät sanoa, että pikkukoirien ei kuulu asua yksin nälissään ulkona. Että minulla olisi vielä mahdollisuus saada uusi, rakastava koti. Että omistajani ei ikinä tulisi takaisin.
Tulin tarhalle huhtikuussa 2019. Tulen toimeen muiden koirien kanssa.