Minut löydettiin juoksentelemasta yksin kadulla, eikä kukaan sen koommin kaipaillut minua. Niinpä päädyin tänne kymmenien ja kymmenien koirien joukkoon Penkta Kojan koiratarhalle. Täällä pidetään meistä koirista niin hyvää huolta kuin mahdollista, mutta koska meitä kovan onnen kulkijoita on yksinkertaisesti liikaa, on paikka kaltaiselleni pikkukoiralle pelottava.
Haaveilen omasta kodista. Olen rauhaa rakastava ja suloinen koiraneito. Ihmisten huomio on minulle kaikki kaikessa. Olen äärimmäisen lapsirakas ja tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Rakastan kuunnella ihmisten puhetta, se on kuin musiikkia korvilleni. Rentoudun siis kun minulle höpötetään. Nautin kaikesta huomiosta, joka minulle sallitaan. Pelkästä lempeästä katseesta olen jo silkkaa hyytelöä!
Hartain toiveeni olisi löytää itseni oman ihmisen kainalosta. Toteutuukohan tämä haave koskaan?