15.3.2022

En ole sellainen koira, joka hyökkäisi heti sinut syliisi, vaan katson vähän kauempaa ensin ja tarkkailen. Olen sellainen rauhallinen herrasmies.

Minun lapseni Nindze (nykyisin Niilo) pääsi kotiin Suomeen kesäkuussa 2019 ja paras ystäväni Nata löysi kotinsa Liettuasta. Me olimme kuin kolme muskettisoturia sen takia, kun ihmisperheemme päätti muuttaa ulkomaille ja jätti meidät kaikki taloon ihan yksin. Kuvittele! Naapurit kävivät ruokkimassa meitä vuoden verran ja sitten kyllästyivät ja toivat meidät tarhalle. Onneksi! Arvaa onko mukava asua ihan yksin autiotalon pihalla. Tulimme tarhalle maaliskuussa 2019.

Minä ja Nata saimme yksinolomme aikana aikana pennun Nindzen (Niilo) ja Nindze kasvoikin ihan villikoirana ilman ihmiskontaktia. Tarhalla hän rohkaistui kovasti ja olipa ihanaa, kun hän pääsi Suomeen.

Olen tosi kiva koira täällä tarhalla. Juoksen aina vapaana isolla pihalla kaikkien muiden koirien kanssa ja olen nöyrä, en ole ikinä suuttunut tai riidellyt kenenkään kanssa. Ihmisten suhteen olen varovaisen utelias.

Näyttäisi sille, että olen vähän kuin jämähtänyt tänne tarhalle, kun en ole enää mikään nuori poikanen. Siksi kyselen kotia Suomesta asti. Olen reipas seniori, valmis ilahduttamaan kenen tahansa elämää.