Siirtynyt sateenkaarisillalle 04.2021. Hyvää matkaa!
Niin siinä sitten kävi! Meidän omistaja on tyypillinen itsepäinen liettualainen mummo, joka ei ikinä kuvittele kuolevansa.
Niinpä se ottaa pihalleen nuoria koiria ketjuun. Kai se on kiva, kun tietää, että me nuoret haukutaan hurjasti siinä ketjun päässä ja mummo tuntee olonsa turvalliseksi. Ei sitten olevinaan kukaan rosmo pääse yllättämään. Ihan niin kuin me siinä ketjun päässä voitais sitä mummoa mitenkään puolustaa! Joskus meidän koppiketjukoirien päälle on hyökännyt susi ja siinähän me kuollaan, kun ei voida puolustautua.
Niin, siis meidän mummo kuoli ja me jäätiin yksin ketjun päähän. APUA! Yksin ei ole kiva olla. Sanoivat, että minusta tulee kiva perhekoira ja voisin asua talon sisällä ja sellaista kivaa. Olen vähän ujo (no arvaa, jos koko maailmasi olisi parin metrin ketju ja yksinäinen maalaistila ja yksi mummo heittämässä ruokaa silloin, kun muistaa!), kiltti ja nöyrä koiruus. Minä en tiedä oikein mitä hellyys, rapsuttelut ja pusuttelut ovat, mutta niin kuulemma kivoissa perheissä tehdään. Sanoivat, että olen tosi kaunis. Se kuulosti kivalle!
Lisää uutisia
Terppa kaikki, mä olen Pulla (entiseltä tarhanimeltä Paulle).
Minulla olisi nyt uusi vaihe tulossa elämässä ja uuden kodin etsintä. Minun rakas oma perheeni joutuu minusta luopumaan, vaikka se tuntuukin heistä kaikista todella kurjalta, mutta he haluavat minulle vain parasta ja siksi uuden perheen löytyminen on nyt ajankohtaista.
Minä olen sellainen vähän omalaatuinen koira. Tultuani silloin keväällä 2017 olin kovin ujo pieni kaveri ja koko elämä oli ihan uutta ja ihmeellistä. Olen edistynyt huimasti, vaikka vielä onkin paljon opeteltavaa. Näinhän se koiran elämä menee. Kaipaan paljon rakkautta ja leikkimistä ja opastusta. Viihdyn myös kotona yksinään lämpimässä ja mahdollisimman pehmeässä pedissä, mutta kyllä se perhe on kuitenkin se ykkösjuttu.
Olen vielä yhä ujo joissain tilanteissa, mutta valtavasti kehitystä on tullut. Aiemmin viihdyin vain sängyn alla, mutta nyt tutummat vieraat kotona joutuvat rapsuttamaan koko ajan. Minulle kuitenkin moni asia on vielä kovin jännittävää ja pelkään mm. ilotulitteita, ukkosta ja autossa matkustaminen on myös vielä kovin jännittävää. Ulkona myös on välillä päiviä, kun vähän kaikki jänskättää.
Kerrostaloasuminen ei välttämättä ole se ihan paras. Alussa, kun asuimme perheeni kanssa luhtitalossa, oli helpompaa, mutta nyt kerrostalossa jokainen rapusta kuuluva ääni aiheuttaa ison haukkukonsertin, koska en yhtään ymmärrä, mitä siellä tapahtuu. Perheeni on yrittänyt minua auttaa asiassa, mutta en ihan vielä oiken ymmärrä, ettei äänillä ole minulle mitää pahaa sanottavaa.
Minä myös ihan varuiksi haukun kaikki kotiin tulijat. Välillä mennään perheen kanssa kyläilijöitä ulos vastaan, niin silloin en hauku joka kerta. Täytyyhän minun kertoa kaikille, että meillä ollaan sitten kunnolla ja kiltisti. Vaikka kotona on kivaa, niin nautin kovasti vapaudesta. Kun käytiin kesällä saaressa sain juoksennella vapaana ja se on ihan parasta ja siksi koti, jossa olisi vaikka oma aidattu piha, olisi unelma.
Koirapuistot on kuitenkin vähän pelottavia, vaikka sielläkin saisi juosta. Pitäisi harjoitella pikkuhiljaa. Olen kiltti muille koirille ja en rähjäile remmissä ja muut koirat on ihan ok, kunhan saan rauhassa tutustua. Olen myös sellainen tutkiva nautiskelija ja lenkillä mielelläni vähän poukkoilen ja tutkin kaiken mahdollisen, eli en kulje mallikelpoisesti sinua silmiin katsellen =)
Jos mietit mitähän mahdan tuumata kissoista, niin en osaa yhtään sanoa.
Lapsien kanssa tulen kyllä toimeen, mutta olen vähän raju leikkijä. Rakastan huomiota ja haen sitä kaikin mahdollisin keinoin. Olisin oman perheen vieressä ja leikkisin vaikka 24/7, jos se vain olisi mahdollista.
Olisi ihanaa saada perhe, jolla olisi aikaa touhuta minun kanssa ja voisimme yhdessä harjoitella uusia juttuja, jotta rohkaistuisin lisää ja oppisin uusia asioita.