Etusivu / Adoptio / Enkelit / Pekinukas nyk. Peki

4.4.2022

Olen ihan koditon pikkuruinen, kuljeskelen siinä samassa kylässä ympäriinsä kuten sellainen koira kuin Amina, joka löysi kodin Suomesta.

Siirtynyt sateenkaarisillalle 2017. Hyvää matkaa!

Kylällä sanovat, että minun oikea kotini on 2 km johonkin suuntaan, mutta siellä minusta ei välitetä, joten miksi siellä olisin?
Sellainen kiva eläinsuojelutäti tuli ja katsoi, että olen ihan täynnä kirppuja ja antoi minulle sitten matolääkettäkin. Puhui sellaisen vanhan tädin kanssa, että antaisi minun olla hänen pihallaan rauhassa ja antaisi minulle ruokaa.
Minun hampaat on ihan kauheat ja leuat vinksin vonksin. Eivät oikein tiedä onko ne aina olleet tällaiset. Olen tosi surullinen, hiljainen, nukun paljon. Jos olisin ihminen, sanoisivat, että olen masentunut.
Haluaisin omaan oikeaan kotiin, missä voisin saada elämänhaluni takaisin, jos näkisin että minusta oikeasti välitetään.

Lisää uutisia

Kävimme eläinlääkärillä tekemässä minulle perustarkastuksen. Lääkäri sanoi, että olen ihan terve, mutta verikokeiden tuloksia pitää vielä hetki odottaa.
Kertoili myös että alaleukani on 1 cm pidempi kuin yläleuka ja sen voi leikata, mutta ei ole mitenkään välttämätöntä, koska se ei haittaa elämääni ja pureskelen enemmän takahampaillani. Ruoan ottaminen suuhun on pikkuisen hankalaa välillä, mutta kyllä sekin sujuu. Muuten hampaani olivat kuulemma hyvässä kunnossa, mutta vähän vinot.
Tarvitseeko nyt kaikkien ollakkaan aina niin täydellistä?