5.4.2022

Olen hauska, rohkea, leikkisä, aktiivinen ja ihmisrakas koira.

Siirtynyt sateenkaarisillalle 01.2021. Hyvää matkaa!

Heippa olen taas tarhalla! Minun tarinani on aika tyypillinen tarhakoiran historia.

Olipa kerran pieni, suloinen pentu, joka oli tuotu tarhalle, koska hän oli syntynyt vahingossa ja häntä ei kukaan halunnut. Olin niin pieni ja suloinen, että yksi ihana perhe halusi adoptoida minut ja viedä minut pois tarhalta ja antaa minulle loppuelämäksi onnea ja rakkautta.

Sitten minä aloin kasvaa. Kasvoin isommaksi ja isommaksi. Olin terve nuori koira ja halusin liikuntaa, koirakamuja, leikkejä ja koulutusta. Perhe lähti aamulla töihin ja tuli illalla väsyneenä takaisin. Pienen suloisen pennun sijasta heitä odotti kotona iso ja villi nuori neiti, joka halusi heti lenkille ja paljon leikkimistä ja aktiviteetteja. Perhe päätti, ettei tämä ole enää hauskaa. Ei he tällaista koiraa halunnut, jota pitäisi lenkittää ja kouluttaa. He halusivat sen pienen suloisen pennun ikuisiksi ajoiksi. Niinpä tulin takaisin tarhalle lokakuussa 2018.

Jos mietit mielessäsi, että joidenkin ihmisten pitäisi mennä kauppaan ja ostaa pehmolelu eikä hakea itselleen pentua hetken mielijohteesta, niin mietit ihan oikein. Okei, tunnustan. Söin kotona yksin ollessani ovenpieltä ja korkkimattoa. Aktiiviset, nuoret koirat tekevät joskus niin, ihan sama ovatko rotukoiria vai rescuekoiria. Se on sellainen termiitti-ikä ja kun on tylsää tai ikävä ihmisiä. Jotkut koirat erikoistuvat sohvien tuhoamiseen, toiset, kuten minä, tykkäävät vähän vaativimmista kohteista, kuten seinistä ja ovista ja lattioista.

Joka tapauksessa, voitte vaikka tehdä nettiäänestystä tästä. Kuka nostaa käden ylös ja sanoo, että kun nuori, iloinen ja aktiivinen koira yksinollessaan puree huonekaluja, niin hänet pitää heti viedä pois kotoa tarhalle? Kuka sanoo, että koiraa pitäisi ulkoiluttaa kunnolla, koiralle pitäisi keksiä virikkeitä, ottaa yhteytta koirankouluttajaan, kouluttaa koiraa, tehdä töitä ja odottaa, kun tulee tuloksia tai yksinkertaisesti odottaa, kunnes pahin termiitti-ikä menee ohi?

Rakastan leluja. Tulen toimeen muiden koirien kanssa. Osaan kulkea melko kivasti remmissä. Ei ole mitään rajaa sille, miten paljon voisin oppia tottelevaisuutta ja temppuja ja miten paljon minun kanssani voisi harrastaa kaikkea kivaa. Olen nyt jo tarhalla ollessani oppinut istumaan, menemään maahan ja antamaan tassua.

Missä olet, uusi aktiivinen perheeni?

Lisää uutisia

Olen kyllä tosi älykäs tyttö. Minua lenkitetään täällä tarhalla ja opetetaan vähän uusia juttuja. Opin kaiken salamannopeasti.
Sosiaalisen median kautta minun menneisyydestäni on opittu vähän lisää ja minulla on maailmalla peräti 11 sisarusta ja meidän kaikkien äiti on belgianpaimenkoira! Oho, ei mikään ihme, että olen palveluskoiramielinen. Isäkseni epäillään naapurin itäeuroopanpaimenkoiraa (ihan varmaa tietoa toki ei ole). Eli minussa on mahdollisesti kaksinkertainen annos palvelumieltä!

Itäeuroopanpaimenkoira on vähän harvinaisempi rotu, tässä tietoa Facebookista: ”Itäeurooppalainen paimenkoira on vahva, erittäin älykäs, omistajakeskeinen, psyykkisesti tasapainoinen ja työkoira, jonka käyttömahdollisuudet ovat melkein rajoittamattomat. Rodun kotimaassa harrastetaan kansallisella tasolla tottelevaisuutta, etsintätyötä ja suojelua.”


Haluatko siis harrastaa? Odotan sinua!