Siirtynyt sateenkaarisillalle 05/2019. Hyvää matkaa!
Minun elämä on yhtä seikkailua, yritä pysyä mukana.
Eräänä päivänä yksi mies tuli tarhalle ja sanoi, että hän on löytänyt pienen kolme kuukautta vanhan pentukoiran rakennustyömaan pihalta. Ei ollut kovin turvallinen paikka vauvoille! Tulin tarhalle ja jo kahden päivän kuluttua olin matkalla uuteen kotiini. Asuin onnellisena omassa kotona 7 vuotta, kunnes vanhemmanpuoleiset omistajani sairastuivat ja siirryin asumaan heidän tyttärensä luokse.
Tytär ei ollut tästä kovin iloinen, koska hänen elämänsä on ihan täynnä työntekoa, että olisi rahaa ihmisperheen ruokkimiseen ja hän ei tosiaan ollut ikinä ajatellut hankkivansa koiraa. Tällainen ikävä ylläri minä olin. Minulle etsitään siis kuumeisesti uutta kotia, sillä ihan kohta – hups hups – joudun tarhalle ja se olisi minulle paha paikka. Kaduilla asuvat koviskatukoirat rakastavat tarhaa tai ainakin sopeutuvat sinne ihan nopsaa, koska tarhalla on kivempaa kuin yksin kaduilla nälkäisenä ja kylmissään. Kotikoirille tarha on hurja tiputus ankeaan elämään.
No, millainen perhe minulle sopisi? Aktiivinen, olen pikkaisen remmirähjä ja syöksähtelen lintujen ja kissojen perään, jos sellaisia näen lenkillä. Pelkään hurjasti kuumailmapalloja, ukkosta ja ilotulituksia. Ehkä parempi, että perheessäni ei olisi pikkulapsia, koska en ole koko elämässäni tottunut sellaisiin pikkuihmisiin. Muuten hoitopaikkani kuvaa minua kissaksi koiran karvoissa.
Syön erikoisruokaa, sellaista, missä ei ole viljaa ja sopii seniorikoirille.