30.1.2023

Olen Smile, nimeni tarkoittaa hymyä. Sain nimeni pentuna, kun olin vielä huoleton ja iloinen. Vuodet ovat kuitenkin vierineet. Hymy helähtää vielä joskus rintaani, mutta muuten olen aika jo lailla taipunut tarhakoiran kohtalooni.

Minut oli jo varattu omaan kotiin, mutta matkani Suomeen peruuntui minusta riippumattomista syistä. Uskotteko te nyt, etten ole mahdoton tapaus tai kelvoton kotikoira! Joku olisi halunnut minut! Täällä tarhallakin vapaaehtoiset harmittelevat, etteivät pysty tarjoamaan minulle kotia. Etsin nimittäin ensisijaisesti kotia, jossa saisin olla ainoana kullanmuruna. Näillä rescueihmisillä tuppaa löytymään kotoa useampi karvakorva… Minä en haluaisi jakaa huomiota taikka talon lämpimiä petejä. Ajan kanssa on kuitenkin mahdollista, että voisin saada rohkeutta itsevarmasta, muttei liian dominoivasta koirakaverista.

Yksikään koira ei ole immuuni levottomille tarhaolosuhteille. Jatkuvaa meteliä, virikkeiden ja ulkoilun puutetta on vaikea sivuuttaa ja ne vaikuttavat meihin väistämättä. Tarvitsen aikaa ja tilaa vietettyäni vuosikymmenen tarhalla, mutta tyyppinä voisin sanoa olevani suoraviivainen. Tie sydämeeni käy vatsan kautta: varaa siis kovasti nakkeja ja kaikenmoisia napsuja odottamaan kotiutumistani!

Toivon, että minut valitsevalla ihmisellä olisi koirakokemusta, aikaa ja kärsivällisyyttä antaa minun totutella uusiin tuuliin omaan tahtiini ilman erityisiä odotuksia. Ei ole olemassa sellaista muottia, johon ulkoisen sosiaalisen paineen takia koiran tarvitsisi sopia. Sinä uskomaton ihana, odotan viestiäsi. ♥

PS. käykää katsomassa uudet kuvat minusta! Enkös olekin erityinen herkku?

Vielä en uskalla iloita, mutta kerron sen silti sinulle. Yhdistys, jonka adoptio-ohjelmaan nyt pääsen (mitä se sitten tarkoittaakaan), aloitti yhteistyön hiljattain koiratarhan kanssa, jossa olen asunut koko ikäni eli 10- vuotta! Kauan tarhalle unohtuneiden koirien kampanja on siis nyt virallisesti alkanut, minä, jämähtäneimmistä jämähtänein, sen kärkihahmona. Nimittäin, jos minulla on toivoa, niin sitten on muillakin!

Saavuin tänne SOS Gyvunain tarhalle Vilnaan kymmenkunta vuotta sitten, kun meitä pentuja kaupiteltiin Vilnan ulkotorilla. Tällä Liettuassa eläinten myynti autojen peräluukuista on vielä tavallista. Sisarukseni sai pian uudet kelvolliset kodit, mutta minä jäin varjoon varmaankin siksi, että olin ujo ja arka. 

Kuten arvata saattaa, levottomat tarhaolosuhteet ovat muokanneet persoonaani. Minulla on omat haasteeni, mutta hoitajat, jotka tuntevat sisimpäni, tietävät että sidon tiukan ystävyyssiteen heihin, kenellä vain on minulle aikaa. Vinkkinä sen verran, että tämä luottamus syntyy ensisijaisesti ajan, mutta myös vatsanpohjan kautta. Turha siis edes lähestyä minua tyhjä käsi ojossa. En nimittäin yhtään ymmärrä aluksi turhien rapsutusten päälle, niin paljon olen kuullut katteettomia lupauksia. Ensiksi katson resurssiviisaana koirana tarjottavat ja vasta sitten arvioin, onko lähestyjä luotettava vai ei. Kun luottamus on syntynyt, saatan  heittäytyä mustasukkaiseksi ja alan vartioimaan tilaa ja ihmisiä. Tällaista se on, kun ensin haaveilen jostain, jonka sitten saadessani pelkään niin kovasti menettäväni.  Joka tapauksessa aika ja herkkupalat ovat vastaus moneen haasteeseen kanssani.

Minulle sopisi parhaiten koirakokenut koti, jossa saan olla ensiksi kaikessa rauhassa ja edetä oman tahtini mukaisesti ilman ulkoisia ja sosiaalisia odotuksia. Hoitajani toivovat näkevänsä minut maaseudulla, rauhallisen asutuksen keskellä mahdollisesti eläkeläiskodissa, jossa käy harvakseltaan vieraita.  Tämän hetkisen arvio mukaan, minun tulisi olla myös ainut koira.  On kuitenkin mahdollista, että ajan kanssa itsevarma, mutta ei liian dominoiva koirakaveri, voisi antaa minulle rohkeutta.

Voisitko sinä tarjota minulle loppuelämäni ajaksi ensimmäisen rakastavan kodin ja pehmoisen pedin? ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.