Meitä koiria on täällä tarhalla paljon, vähän yli 200. Mutta kyllä nuo tytöt kovasti yrittävät rakastaa meitä kaikkia yksilöinä eikä vain numeroina. Esimerkiksi, minä pääsin kaupungille lounaalle tänään! Pois häkistä, pois satojen koirien haukkumisen keskeltä.
Olin kuulemma ihan superhyper hienosti käyttäytyvä nuori mies. En pelännyt mitään, en hyökkinyt ihmisten päälle en hyvässä enkä pahassa, istuskelin ja makailin ihan rauhassa, kun tytöt nautti lounastaan ja leikki kännyköidensä kanssa. Heiluttelin välillä häntää ja nautin olostani.
Olen kuulemma ihan yhtä hyvä pakkaus kuin Suomeen lähteneet Pepa ja Francas. Sen pitäisi olla iso suositus meikäläiselle.
Lounaan lopussa tytöt huomasivat ison pöydällisen isoja miehiä ja yrittivät testata, pelkäänkö miehiä. Kertoivat minulle, että nyt mennään nopsaa ja otetaan nuo miehet kiinni. No siitä tuli vähän nolo juttu, kun ne miehet ihmettelivät miksi yhtäkkiä kaikenmaailman blondit seuraavat heitä. Minähän en niistä miehistä välittänyt ollenkaan.
Minut löydettiin kadulta ja tuotiin tarhalle 1.8.2019. Selvisin terveenä parvovirusvaarasta ja minut on madotettu ja rokotettu kertaalleen. Olisi kiva päästä ravintoloihin vähän useamminkin, oman parhaan ihmisen kanssa.