Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Haciko Kotiutunut

Koko: n. 50 cm
Ikä: arviolta n. 4 vuotta
Sijainti: Liettua / Penkta Koja

Luonne: leikkisä, ystävällinen nuoriherra

17.1.18

Jee uusi vuosi on alkanut ja elämäni hymyilee masuni osalta jo suuresti.
Kerroinkin aikaisemmin kuinka minulla on ollut masuni kanssa ongelmia, mutta ne ovat nyt takanapäin ja voin todella hyvin!

Minulle kokeiltiin raakaruokaa ja se oli pelastuksen. Ripuli on kadonnut, olen jälleen energinen ja ruokahaluni on palannut. Nyt puuttuu enää se oma koti.
Tykkäisitkö sinä tällaisesta ihanasta nallesta sohvannurkkaasi valtaamaan?

30.11.17

Tarha-aikani ei ole ollut kovin helppoa. Etsin vielä omaa perhettä ja tarhalla ihmettelivät kovasti, kun minulla oli masu kokoajan löysällä ja en lihonut millään.
Tutkimuksia alettiin tekemään, mutta selvyyttä ei tullut. Alettiin etsimään erikoieläinlääkäriä, joka pystisi tutkimaan minut vielä perusteellisemmin, mutta se onkin täällä Liettuassa hankalampi juttu. Erikoistuneita eläinlääkäreitä ei paljoa ole.
Viimein sellainen löytyi ja minut kiikutettiin hänen luokse. Testejä tehtiin kaikenlaisia ja hahaa lopulta asia selvisi. Minulla on haiman vajaatoiminta!

Sain heti erikoisruokavalion ja lääkkeitä vajaatoimintaani. Ruoka on alkanut maistua, masu on rauhoittunut ja painoa alkaa kertyä pikkuhiljaa. Ihanaa kun yhteisvoimin saimme syyn selville ja nyt elämä hymyilee jo paljon.
Kuulin että Suomessa tällaisen hoitaminen on paljon helpompaa kuin täällä Liettussa ja erikoisruokiakin on saatavilla paljon enemmän. Ehkä minuakin vielä onnistaa ja pääsen omaan kotiin Suomeen nauttimaan parhaasta mahdollisesta elämästä oman perheen kanssa, terveenä ja onnellisena.

10.10.17

Olen ollut tarhalla elokuusta alkaen eikä omistajiani ole kuulunut. Olen yhäkin hurjan laiha joten katuelämää olen varmaan viettänyt melkoisen kauan. Minut adoptoitiin jo kerran, lähdin omaan kotiin mukavan mieshenkilön kanssa ja tarhan ihmiset laittoi hienon kuvan Facebookkiin ja julisti kaikille onnellisina, että Haciko poika sai kodin. Tiedätkö mitä, minut tuotiin seuraavana päivänä takaisin. Perhe vain sanoi, että heidän perheen toinen koira ei halunnut minua, oli murissut. Kuvitelkaa, perhe antoi meille tasan yhden illan aikaa ystävystyä? Onko se reilua?

Olen ystävällinen muille koirille, joten ihan varmaan minusta ja siitä tyttökoirasta olisi tullut kaverit, jos ihmiset olisivat osanneet tutustuttaa meidät toisiinsa ja antaneet meille aikaa. Joskus ihmiset on vähän omituisia. Ehkä ne vaan katuivat että ottivat toisen koiran ja jotenkin näille ihmisille on niin helppoa tuoda koira takaisin tarhalle. Eikö niillä ole sydäntä ollenkaan?

Tarhalla stressaan tosi paljon. Se ei ole minun paikkani. Olen vähän kuin huskyn näköinen, mutta en ulvo. Olen tosi leikkisä ja ystävällinen ihmisille. En ole kovin innoissani karkailemaan täältä tarhalta, joten se ei ole kovin huskymaista. Jotakin muuta rotua minussa on sekaisin.

Mikäli olet kiinnostunut minusta, niin otathan yhteyttä PetRescueFin@gmail.com
Pyrimme vastaamaan viestiisi kolmen arkipäivän sisällä, joten odottelethan rauhassa :)
Koiran kulukorvaus 380,-