Pet Rescue Finland haastatteli koirien käyttäytymisen asiantuntija Pauliina Laurilaa lasten ja koirien yhteiselon vaaranpaikoista ja niiden ennaltaehkäisystä.
Kun oma koira puree
Suomessa koiran puremat tapahtuvat useimmiten kotona ja purija on tuttu tai oma koira. Pienet lapset tulevat usein purruksi kasvoihin ja aikuiset käsiin.
Koirankouluttaja ja käytösasiantuntija Pauliina Laurila toteaa, että nämä ruumiinosat edellä koiraa myös yleensä lähestytään: Aikuinen lähestyy koiraa käsi ojossa. Kontatessaan lapsi lähestyy koiraa pää edellä, ja isompikin lapsi haluaa usein kyykistyä kasvokkain koiran kanssa, pussata koiraa pitäen samalla jopa kiinni koirasta kaksin käsin. Jos koira rähähtää lapselle saadakseen tilaa, hampaat osuvat lasta kasvoihin ja siitä seuraa helposti se, että koirasta halutaan eroon mahdollisimman pikaisesti. Silti kyse saattoi olla pelkästään siitä, että koira koki olevansa nurkassa ilman pakotietä.
Koiran murina, näykkäisy tai pureminen ei tarkoita, että koirassa olisi jotain vikaa, vaan että sen kanssa olleet ihmiset eivät ole nähneet tilannetta koiran silmin. Näin voi käydä myös silloin kun koira on ns. “lapsiin tottunut”. Se, että useimmiten purija on oma koira, kertoo että koirilta vaaditaan kotioloissa hankalien tilanteiden loputonta sietämistä.
Pauliina muistuttaa, että omakin koira on kaikesta huolimatta koira, jolla on koiran käyttäytymistarpeet. Yleensä koirat kokevat luontaisesti epämukavana tilanteen, jossa ihminen tunkee kasvonsa liian lähelle koiran kasvoja ja pitää vielä kiinni koirasta samanaikaisesti silmiin tuijottaen. Vaikka moni koira alkaa tässä tilanteessa nuolla ihmisen naamaa, ei se tarkoita, että koira tykkäisi olla kasvokkain. Koirat reagoivat eri tavoin. Ne yrittävät lepytellä, väistellä tai jähmettyvät tilaa saadakseen.
Kannattaa muistaa, että joskus puremisen takana voi olla koiran kokema fyysinen kipu. Silloin tarvitaan eläinlääkärin apua.
Vaaran paikkojen tunnistaminen
Perheissä ymmärretään yleensä, ettei koiraa saa häiritä sen nukkuessa tai syödessä ja että koiralle on hyvä varata jokin oma paikka, jossa se saa olla rauhassa. Mutta koira voi tuntea olonsa epämukavaksi ruokailu- ja lepotilanteiden ulkopuolellakin. Täysin uudet tilanteet ovat haastavia koirille ja äkkiliikkeet voivat triggeröidä epävarman ja stressaantuneen koiran näykkimään.
Suurin osa lapsiin kohdistuneista koiran puremista tapahtuu kansainvälisten tutkimusten mukaan tilanteissa, joissa vanhemmat ovat kotona. Eli perheen aikuiset kokevat valvovansa lasta ja koiraa, mutta heiltä jäävät huomaamatta koiran eleet ja yritykset kertoa silmillään, kehonsa jähmeydellä tai hyvin hiljaisella murinalla, että koira tarvitsisi enemmän omaa tilaa. Tällöin puremisen koetaan tapahtuneen “yllättäen” ja ”arvaamattomasti” – kuten suurimman osan puremista kuvataan tapahtuvan. Jos aikuiset eivät osaa tulkita koiran elekieltä, eivät osaa lapsetkaan: pieni lapsi tulkitsee tutkimusten mukaan koiran hampaiden näyttämisen hymyksi ja saattaa lähestyä koiraa sen myötä yhä innokkaammin.
Joskus syntyy tilanteita, joissa juuri koitutunut rescuekoira esimerkiksi puree tai puolustautuu muristen sohvalla tai sängyssä. Pauliinalle pulma on tuttu monenkin rescueasiakkaan kautta. Joskus purtu on lapsi, joskus koiran vierastama mies. Koira alkaa todennäköisimmin tuntea olonsa uhatuksi tilanteessa, jossa koko porukka on sohvalla tai sängyssä lähekkäin eikä olla vielä niin hyviä tuttuja. Koira ei kuitenkaan osaa läheskään aina itse väistyä tilanteesta pois.
Näitä puremia on helppoa ennaltaehkäistä seuraavasti: Lapsiperheeseen muuttaneen rescuekoiran ei aluksi tarvitse lainkaan tulla muiden kanssa sohvalle tai sänkyyn, jotta liian ahtaita tilanteita ei synny. Koiralle voidaan opettaa positiivisella vahvistamisella “alas”, jolloin koiraa voi pyytää poistumaan sohvalta tai sängyltä lasten rynniessä sinne yllättäen. Koira tunnistaa vihjesanan ja käsimerkit, loikkaa alas ja saa palkintonsa, eikä mitään pahempaa tapahdu.
Jos vihjesanaa ei olla ehditty tai ymmärretty opettaa, ihmiset usein pahentavat tilannetta omalla käyttäytymisellään: kun koira tällaisessa tilanteessa ilmaisee epävarmuuttaan muristen, saattavat vanhemmat torua koiraa, joka ei ymmärrä, mitä siltä odotetaan, ja kokee tilanteen entistäkin hämmentävämpänä. Jos koira on jo stressaantuneen oloinen ja konflikti vireillä, ei kannata takertua hierarkkiseen ajatteluun, että koiran pitäisi väistää ihmistä. Pauliina muistuttaa, että kuka tahansa voi auttaa koiraa poistumalla sohvalta tai sängystä ja siten väljentää tilannetta. Kysehän ei ole hierarkioista. Muriseva koira on epävarma ja tilanne laukeaa antamalla koiralle tilaa.
Rescuekoira pikkulapsiperheeseen?
Varovaisuus antaa rescueita lapsiperheeseen ei liity vain puremien ehkäisemiseen vaan ylipäänsä koiran hyvinvointiin. Koiralle on muutenkin kuormittavaa koettaa pärjätä sille kenties uudessa tilanteessa, osana ihmisperhettä. On paljon vaadittu, että muun kotiutumisstressin ohella se oppisi samalla ensimmäistä kertaa toimimaan lasten kanssa.
Pauliina kysyy, onko pikkulapsiperheen aikuisilla myöskään riittävästi aikaa keskittyä rescuekoiran sopeutumisen helpottamiseen. Pienten lasten myötä kodin meno ja meteli ovat tunnetusti kovat, mikä on koiralle (kuten monesti vanhemmillekin) kuormittavaa. Pauliinan kokemuksen mukaan aikuinen rescuekoira kannattaisi ottaa lapsiperheeseen vain, kun koiran tiedetään olevan ennestään lapsiin tottunut. Esimerkiksi niin, että koira tulee kotihoidosta, jossa se tunnetaan hyvin. Tällöin tiedetään, ettei koira yleisesti ottaen pelkää lapsia.
Vaikka koira olisikin huomattu kotihoidossa lapsiin tottuneeksi, ei se vielä takaa uuteen perheeseen sopeutumista ongelmitta. Pauliina muistuttaa, että joskus koira saattaa kotihoidossa olla vielä niin stressaantunut ympäristön vaihtumisesta, että se vain väistelee kaikkia. Tällöin käyttäytymishaasteet ilmenevät vasta myöhemmin, koiran vapauduttua olemaan enemmän oma itsensä.
Käytännön vinkit puremien ennaltaehkäisyyn
Tärkeintä on, että perheen aikuiset ymmärtävät, ettei koiralta voi vaatia mihin tahansa sopeutumista, etenkään samoin tein. Aikuisten vastuulla on huolehtia, että koiran stressitaso pysyy siedettävänä. Vanhempien on luotava selkeät pelisäännöt koiran hyvinvointi edellä.
Pauliina ehdottaa seuraavia toimenpiteitä:
Koiran elekieleen perehtyminen ja koiran luontaisten taipumusten huomiointi arjessa:
- Vanhemmat opettelevat lukemaan koiran elekieltä ja koiran alkaessa näyttää hienovaraisempia stressisignaaleja vanhemmat keskeyttävät tilanteet ennen kuin murinoihin ja puremisiin joudutaan.
- Myös lapsia voi opettaa lukemaan koiran elekieltä (olettaen, että vanhempi sitä osaa).
- Lapsille voi opettaa, ettei koiraa halata tai pussailla vaan tällainen hellyys säästetään pehmoleluille ja rakkaille ihmisille. Asian opettaminen aloitetaan jo siinä vaiheessa, kun koira ei ole vielä saapunut taloon. Kun koira on tullut, näytetään lapselle, että koiralle on helpompaa, kun sitä rapsuttelee vieressä sivulla pysyen ja vain yhdellä kädellä kerrallaan koskien. Vanhempi pitää huolen, että vain yksi ihminen kerrallaan koskettaa koiraa. Jos lapsesta ja koirasta otetaan kaverikuva, kaverukset istuvat vierekkäin – ei halaten. Lapsi ei purista koiraa, ei ota koirasta kiinni, ei etenkään kaksin käsin. Myös aikuisten on hyvä ymmärtää, että vaikka moni koira on tottunut sietämään halailua ja pussailua, eivät koirat kuitenkaan nauti niistä. Somessa näkyvissä miljoonissa halailukuvissa koirat näyttävät stressisignaaleja lähes aina.
Koiralle opetetaan seuraavat asiat: - Koiraportti: Koiralle opetetaan alusta saakka, että koiraportin takana on kiva olla. Portin takana on rauhallinen koiran oma tila, jossa on tarjolla mukavaa ja stressiä purkavaa tekemistä, kuten herkkuluiden järsimistä. Koiran ollessa portin takana myös aikuisilla on rauha ja tauko lapsen ja koiran yhteiselon valvomisesta. Jotta koiran kanssa jaksetaan työskennellä mahdollisimman mukavassa ilmapiirissä, on tärkeää, että myös aikuiset saavat oman lepotaukonsa.
- Luoksetulo: Jos pieni lapsi on kovasti koiran perään, vanhemman on tiedostettava, että koira saattaa kokea uhkaavaksi lapsen suoran lähestymisen pää ja kasvot edellä. Koiran onkin hyvä osata tulla luokse kutsuttaessa. Silloin se pääsee tukalaksi käyvästä tilanteesta turvaan portin taakse. Vanhemman tehtäväksi jää harhauttaa lapsi puuhaamaan jotain muuta. Nyrkkisääntönä voi pitää, että koira saa mennä lapsen perässä mutta lapsi ei saa mennä koiran perässä, kun koira yrittää vetäytyä.
- Alas hyppääminen: Kun koiraa alkaa kiinnostaa sohva ja sänky, koiralle opetetaan samoin tein positiivisella vahvistamisella sängystä ja sohvasta poistuminen. Sänky ja sohva ovat tyypillisiä riskipaikkoja, joten koiran on hyvä osata varmuuden vuoksi poistua niistä pyydettäessä.
Neljän tassun sääntö: - Lasten ja koiran yhdessä puuhaamiselle luodaan selvät säännöt. Pauliinan oma sääntö on, että lapsi saa antaa koiralle huomiota, herkkuja tai rapsutuksia kunhan koiralla on kaikki neljä tassua maassa. Lapsista on yleensä kiva vahtia, onko neljä tassua maassa. Neljän tassun sääntö mahdollistaa koirien ja lasten mukavat yhteispuuhat toisin kuin se, että koiran pitäisi istua paikallaan hievahtamatta saadakseen osallistua lasten juttuihin. Koira oppii hyvin nopeasti, että mukavia asioita tapahtuu vain kun se ei hypi ketään päin. Jos koira uhkaa kaataa lapset innoissaan, tästä helposti seuraa se, että kaikki paikallaolijat alkavat huutaa huutaa koiran nimeä. Se on koiralle hyvin hämmentävää. Neljän tassun säännön hyvä puoli on se, että koira oppii pian minkälainen käyttäytyminen kannattaa ja mikä ei. Oikealla tavalla palkitsemalla komentaminen käy tarpeettomaksi.
(Lähteenä on käytetty myös: Dr. med.vet. C. Arhant)
