Happy and Natural Dogsin ongelmakoirakouluttaja ja käyttäytymisneuvoja Pauliina Laurila opettaa koirakkoasiakkaidensa ihmisosapuolille positiivisen vahvistamisen menetelmiä, joiden avulla koiran luonnollista käyttäytymistä muokataan toivottuun suuntaan.
Positiivista vahvistamista koskevaa tutkimustietoa on runsaasti ja menetelmä tiedetään nopeimmaksi ja tehokkaimmaksi avuksi käyttäytymisongelmiin: myös koira oppii parhaiten, kun oppimistilanteet eivät ole stressaavia vaan palkitsevia. Työtapaa luonnehtiikin tinkimättömyys koiran hyvinvoinnista.
Pet Rescue Finland tekee Pauliinan kanssa yhteistyötä ja haastattelimme häntä vuodenvaihteessa rescueväkeä kiinnostavista kysymyksistä.
Onko joitain tyypillisiä juuri rescuekoiria luonnehtivia käyttäytymisongelmia?
Kaikki koirat ovat yksilöitä ja rescuekoiria on miljoonia erilaisia kaikenlaisista taustoista. Koirilla on sama peruskäyttäytyminen, niitä on usein koulutettu ihan miten sattuu ja lisäksi millä tahansa koiralla voi olla traumoja. Se, miten koirat reagoivat, oppivat, puolustautuvat ja yrittävät parhaansa mukaan selviytyä ympäristössään, on periaatteessa samanlaista taustasta riippumatta. Ihmiset puolestaan ovat juuri niin taitavia tai osaamattomia kuin sillä hetkellä ovat koiransa taustasta riippumatta.
Yksi suuri ja yleinen ongelma on koiran stressi. Se ei toki rajoitu rescuekoiriin. Ihmisiltä tarvitaan halukkuutta sopeutua ja oppia uutta, oppia rakentamaan hyvä vuorovaikutus koiran kanssa. Suurempi ero on ehkä siinä, että rescuepiireissä puhutaan avoimemmin ongelmista, kuten vaikka koiran peloista tai eroahdistuksesta. Moni ajattelee, että haluaa kouluttaa koiransa itse pennusta saakka, jotta ongelmilta vältyttäisiin. Ammattilaisena ja juuri etologina ajattelen kylläkin, että jos osaa opettaa oikealla tavalla, ei ole väliä minkä ikäinen eläin on tai mistä taustoista. Monilla koirilla on ongelmia vaikka ne onkin ns. koulutettu pennusta saakka. Osa rescueista taas kotiutuu ihan ilman ongelmia. Voi olla, että niillä on ollut aiemmin ihan hyvä koti eikä koira ole traumatisoitunut missään vaiheessa. Tiedän sellaisenkin tapauksen, jossa uroskoira oli käytännössä koko elämänsä ollut tarhalla. Mutta kun se sai kodin, se vain asettui taloksi ongelmitta, oppi sisäsiisteydenkin tuosta noin vain. Tapauksia on laidasta laitaan!
Tietenkin rescueta adoptoitaessa on varauduttava pitkään prosessiin ja oltava valmiina isoihinkin haasteisiin. Tärkeintä on avoin asenne, valmius sopeutua ja oppia uutta. On huomioitava, että rescuekoirat ovat eläinsuojelutapauksia. Osa tuntuu pitävän rescuen ottamista riskialttiina siksi, ettei rescuen rotutaustaa voi yleensä tietää. Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa eletään vähän kuplassa sen suhteen, että täällä valtaosa koirista on rotukoiria. Muualla maailmassahan näin ei ole. Itsekin suomalaisena pidin aluksi kiinni rotupreferensseistäni mutta ulkomaille muutettuani maailmankuvani avartui tämän suhteen. Kun aloin käydä koiratarhoilla ja tutustuin kymmeniin ja sitten satoihin erilaisiin sekarotuisiin koiriin tajusin, että ihastun ja rakastun koiriin yksilöinä, omina persooninaan. Tutkimuksista tiedämme, että koiran käyttäytymiseen vaikuttaa perimä, ympäristö (kuten vuorovaikutus ihmisten kanssa ja ihmisten käyttäytyminen) ja koiran oma persoonallisuus. Ympäristö vaikuttaa näistä eniten, mikä on tietysti rescuekoirien kannalta loistojuttu, koska koiran ympäristössä olevia asioita voidaan muuttaa, toisin kuin koiran perimää.
Tiedepiireissäkin on alettu ajatella, että rotuperimä on kuitenkin vain pintaa, koska rodunjalostus keskittyy niin pitkälti ulkomuotoon liittyviin piirteisiin, ja että koiran yksilöllinen persoonallisuus on ympäristön ohella olennaisempi tekijä käyttäytymisen kannalta. Toki rotujen välillä on eroja, mutta osa käyttäytymisen eroista voi selittyä myös sillä, että eri rotuisia koiria kohdellaan eri tavoin: niiltä on totuttu odottamaan ja vaatimaan eri asioita.
Jos koiran kanssa tulee pulmia, milloin kouluttajaan kannattaisi ottaa yhteyttä?
No heti tietysti! Ihanteellista olisi, että yhteyttä otettaisiin jo ennen ongelmien ilmaantumista, koska ennaltaehkäisy on paljon helpompaa. Usein kuitenkin käy niin, että yhteydenottoa pitkitetään. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että kun lopulta otetaan yhteyttä ja saadaan neuvoja niitä ei enää jakseta toteuttaa. Se on tietysti inhimillistä. Joskus törmää siihen, että koirakko on käynyt läpi monta tahoa ja saanut vääränlaisia neuvoja kouluttajilta, joilla ei ole mitään alan koulutusta. Silloin omistajalle saattaa tulla semmoinen kuva, että mistään ei ole apua. Ja kun tulee uusi kouluttaja avuksi, joutuu kuitenkin aloittamaan ikään kuin nollasta ongelmatilanteen ratkaisun kanssa.
Parhaat vinkit rescueiden omistajille ja rescuen ottamista harkitseville?
Ihan perusjuttu, jonka neuvon oikeastaan ihan kaikille, on lukea Turid Rugaasin kirja Rauhoittavat signaalit. Se avaa silmiä koirien elekielelle, vaikka olisi kuinka kokenut koiraihminen. Kokeneisuuskaan ei aina ole vain hyvä asia – joskus voi käydä niinkin, että juuri kokenut ajattelee, ettei tarvitse apua eikä siksi sitä myöskään etsi. Joskus soittajat pahoittelevat kokemattomuuttaan ja sitä, etteivät osaa yksin ratkaista koiran käyttäytymisongelmaa. Heille sanon, että sehän on vain hyvä juttu, minun on helpompaa opettaa sinulle uutta tapaa toimia koiran kanssa, kun ei ole vielä urautuneita asenteita. Koiran käyttäytymisongelmien ratkaisemisessa ei oikeastaan ole edes kyse semmoisesta kouluttamisesta, jossa koira muutettaisiin jotenkin toisenlaiseksi. Sen sijaan on mietittävä sitä, että omistaja vahvistaa arjessaan huomaamatta aina jotain koiran käyttäytymistä.
Miten siis vahvistaa toivottua käyttäytymistä ja olla vahvistamatta ei-toivottua käyttäytymistä?
Koiran kanssa toimiessa pitääkin olla valmis kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseensä ja pitää huolta siitä, mitä käyttäytymismalleja koirassa vahvistaa ja mitä ei. Koiran hyvinvointia lisäämällä ja stressiä laskemalla tilanteet muuttuvat ja sen myötä käyttäytyminenkin muuttuu.
Pauliina Laurila
Pauliina Laurila on suorittanut eläinten käyttäytymistieteen kandidaatintutkinnon Cambridgen Anglia Ruskin yliopistossa ja täydentää jatkuvasti osaamistaan seuraamalla tiiviisti uusinta tutkimusta. Suomalaisissa yliopistoissa ei ole tarjolla etologian eli eläinten käyttäytymistieteen tutkintoa. Tämän vuoksi myöskään etologeja ei ole Suomessa montaa.
Rescuekoirat ovat monella tavalla lähellä hänen sydäntään. Pauliina on jo lapsesta saakka tottunut kodinvaihtajiin, koska hänen isänsä otti niitä kotihoitoon ja etsi koirille uusia koteja. Koiratarhoilla ulkomailla hän on käynyt jo parinkymmenen vuoden ajan asuessaan ulkomailla. Rescuekoirakoiden neuvomisesta hänellä on pitkä kokemus.
Pauliina tekee kotikäyntejä Uudellamaalla. Hänellä on käyttäytymisklinikka eläinlääkärin vastaanotolla sekä koirakoulussa, ja myös puhelinaikoja on tarjolla.
Pauliinan löytää muun muassa Instagramsta @rescuetologia ja Facebookista @HappyAndNaturalDogs
