Toivon, että jokaisella koiraihmiselle tulee vastaan se niin kutsuttu ”The koira”. Olimme onnekkaita, kun matkamme varrelle osui sellainen. Tällä muistotekstillä haluan nostaa myös yhden rescue-toiminnan varjopuolen esiin – kliinisestikään terveeksi todettu koira ei välttämättä ole terve ja voi hyvin. Samalla kirjoitus on kunnianosoitus kaikille sielukkaille ihanille selviytyjille ja perheille, jotka adoptoivat senioreja.❤
Noju (Nojus, Linksmosios Pedutes) ehdit olla meillä 42 päivää. Tänä aikana valloitit paitsi perheen, myös koko suvun sydämet. Olit saapuessasi laiha, pitkäkoipinen ja olemukseltasi lempeä musta sakemannimix-oletettu. Pian sait lisänimen Filosofi. Olit aina läsnä, etkä jättänyt ketään kylmäksi. Rescuelle tyypilliseen tapaan myös sinä, Noju, olit valmis pujahtamaan raollaan olevasta ovesta sisään, jotta pääsisit lämpimään tai syömään koristemarjat tai poliisiratsun lannat kadulta henkesi pitimiksi. Kesti aikansa, ennen kuin ymmärsit, että lämmin peti ja ruoka kyllä tulevat. Tämän kokemuksen tarjoaminen sinulle oli kaikkein paras yhteinen kokemuksemme.
Ei ollut sellaista elollista olentoa kenestä et olisi pitänyt. Sait juroimmankin alfauroksen leikkisälle tuulelle puistossa, onnistuit poistamaan tätini 75 -vuotta kestäneen koirapelon ja voittamaan kissan luottamuksen joka iltaisella kirputusrutiinillasi. Mikäli jotain olen eläimistä oppinut, on tämä huolellista etuhampaiden työstöä vaativa näennäinen tapa puhdistaa turkki ulkoloisia,
eläinkunnan yksi korkein rakkauden muoto ❤ . Itse asiassa saatoit ajatella olevansa kissalle paraskin ”kanaemo”. Olisit nimittäin halunnut kanniskella Viiru-kissaa joka paikkaan. Viiru- kissa oppi nopeasti toimenpiteen tärkeyden ja vaati saada säännöllisen, jokailtaisen käsittelynsä.
Kuten monet rescue-koirat, myös sinä Noju olit äärimmäisen yhteistyöhaluinen. Olit nopea oppimaan, opit matkimalla. Kuuliaisesti esimerkiksi opit tekemään tarpeesi käskystä. Sanasta kakka seurasi merkityksellinen katse, noin kymmenen askelparia ja asiointi.
Erityisen hauskaksi tavaksi syntyi ”leikkisuukot”. Seurailit liikkuvia huulia ja teit parhaansa toisintaaksesi saman. Seurauksena oli karvaisen leukaparin rytmikäs värisyttely, joka toistui aina suukotusten yhteydessä.
Sinun lempiasiasi oli köllötellä pitkät koivet suorina (et nukkunut ikinä kerällä) valtavalla pedilläsi, keskellä olohuoneen lattiaa ja seurata maailman menoa. Kehosi lepäsi samalla kun silmäsi seurasivat eloisina muun perheen elämää. Kuriositeetiksi muodostui tapasi ”kampata” ohikulkija. Et sallinut kenenkään mennä ohi morjestamatta ja tällä vähäeleisellä, mutta elegantilla tavallasi ojensit tassusi ohikulkijan nilkan eteen ja vaadit saada huomiota.
Saitkin paljon huomiota! 11 -vuotias poikamme loi sinuun aivan erityisen suhteen ja pärjäsitte hienosti kahdestaan puistossa.
Parasta oli, että saatiin tuntea Noju ja tarjota sille lämmin ja rakastava koti ja tarjota hyvää ruokaa loppuun asti. – Eelis 11 – vuotta.
Koska olit reippaasti alipainoinen, päätimme lääkärin suosituksesta toteuttaa koeluontoisen kipulääkekuurin. Joskus kaltaisesi alipainoiset koirat alkavat kerätä massaa kunnolla vasta mahdollisten kiputilojen poistuttua. Kävi pian ilmi, että kipulääkkeet olivat perusteltu lisä arkeesi. Pitkä, kippura häntäsi alkoi piirtämään ilmaan mitä isompia ja iloisempia kaaria kipulääkkeen alkaessa vaikuttamaan. Painoakin saavutimme reilun kilon!
Noju sai äkkinäisen epileptisen kohtaussarjan, johon ei saatu vastetta lääkkeillä. Koira pääsi nopeasti päivystykseen ja häntä hoidettiin Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Päätös eutanasiasta oli välttämätön, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut pitää koira hengityskoneessa ja koomassa.
Avaustutkimuksen päälöydös ja koiralla todettujen neurologisten oireiden syyksi löytyi aivojen voimakas tulehdus, ja siitä seurannut hermokudoksen kuolioituminen. Koiran keskushermoston tulehdusmuutosten taustalla voi olla infektiivinen eli tartunnallinen taudinaiheuttaja (mm. puutiaisaivokuume, penikkatauti, Toksoplasma, Neospora), tai autoimmuuniperäinen tulehdus, jossa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan. Patologisessa tutkimuksessa arveltiin viimeisintä eli ei tartunnallista taudinaiheuttajaa. Syyksi kehon autoimmuuniperäiseen tulehdukseen epäiltiin kohoa kohdanneet traumat.
Tällä kirjoituksella halusin muistaa paitsi rakasta koiraamme, myös kertoa, että koirat ovat erittäin taitavia piilottamaan kipua. Toivotan kaikille selviytyjillemme tervettä ja hyvää koiranelämää ja kiitän yhteistyötarhaamme Linksmosios Pedutesta tinkimättömästä työstä koirien hyvinvoinnin, myös Nojumme eteen. ❤
Lepää rauhassa meidän rakas Noju. Olet aina kanssamme.