Usein kysytyt kysymykset

Etusivu / Adoptio / Usein kysytyt kysymykset

Koiria ei ole mahdollista opettaa sisäsiisteiksi tarhoilla. Suosittelemmekin siis lähtemään siitä olettamuksesta, että uusi perheenjäsenesi ei ole sisäsiisti. Sisäsiisteys, kuten moni muukin asia, on koiran omistajan vastuulla oleva ja koiralle opetettava taito. Se tulee opettaa koiralle kärsivällisesti, positiivisesti sekä asiantuntevasti. 

Voit siis verrata aikuista rescuekoiraa suoraan pentuun. Joudut siis opettamaan koirallesi muun muassa sisäsiisteyttä, tottelevaisuutta, yksinoloa sekä kontakteja ihmisiin ja muihin eläimiin. 

Jotkut koirat ovat luonnostaan siistimpiä kuin toiset. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koira ymmärtäisi heti kotioloihin päästyään mihin saa tehdä tarpeensa ja mihin ei. 

On myös hyvä huomioida, että jopa kotihoidossa oleva koira – joka on ehkä saanut hyvän alun sisäsiisteydelle – saattaa unohtaa taitonsa uuden paikan ja tilanteen aiheuttaman stressin vuoksi.

Koira tunnistusmerkitään mikrosirulla heti tarhalle saapuessa. Siinä vaiheessa eläinlääkäri arvioi koiran iän sen hampaiden kunnon ja yleisen terveydentilan perusteella. Koiraa ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa tunneta kovinkaan hyvin ja se voi olla huonossa kunnossa: sairas, pelokas, laiha ja likainen. 

Kun koiraan tutustutaan paremmin, voidaan ikäarvio tarkastaa uudelleen. Jos koira on luonteeltaan leikkisä, alkaa sen kunto kohota paremman ruoan sekä hoivan avulla. Silloin koira voikin olla arvioitua nuorempi.

Tarhalle tulleelle koiralle voi myös ilmestyä terveysongelmia, kuten esimerkiksi kasvaimia. Koira voikin siis olla arvioitua vanhempi, jos verikokeiden tulokset ovat huonot tai se alkaa käyttäytymään eri tavalla muiden koirien kanssa.

Alle 3-vuotiaan sekä yli 8-vuotiaan koiran ikä on melko helppo arvioida. Niiden välimaasto on haastavampaa. Sinun tulee siis olla tietoinen, että koirasi ikä on vain arvio ja todellinen ikä saattaa heittää.

Kissojen ja koirien suhde on kovin monimutkainen ja se riippuu täysin yksilöistä. Tarhaoloissa elävästä koirasta on mahdoton sanoa, miten hän reagoi kissoihin. Osaamme kuitenkin yleensä kertoa, jos koiralla näyttäisi olevan kova metsästysvietti ja taipumus lähteä jahtaamaan pienempiä eläimiä. Jos koirassa on selvästi terrieriä tai huskya, emme lähtökohtaisesti suosittele kissaperhettä. 

Yleisenä sääntönä voidaan kuitenkin sanoa, että jo aiemmin koiriin tottunut kissa helpottaa tilannetta. Suhde kissaan ei ole osa koiran luonnetta, vaan opetettu asia. Sinun koiran uutena omistajana tuleekin osata tutustuttaa perheen kissa sekä koira toisiinsa kärsivällisesti sekä turvallisesti.

Tarhakoirilla on yleensä vain vähän kokemusta erilaisista ihmisistä ja lasten äänet sekä eleet saattavat olla pelottavia. Vaikka koira olisi ollut ystävällinen lapsille tarhalla, on yhdessä tiiviisti eläminen eri asia. Koira saattaa esimerkiksi hyväksyä perheen lapset, mutta suojella kotia heidän pieniltä vierailtaan. 

Tässä pitääkin siis käyttää tervettä järkeä sekä varovaisuutta. Jos lapsesi esimerkiksi ottaa luun pois juuri Suomeen tulleelta rescuekoiralta, on aika todennäköistä, että koira tuntee lapsen uhaksi. Tuollaisissa tilanteissa koira saattaa jopa purra. 

Se ei kuitenkaan tarkoita, että koira olisi paha – sille on vain luontaista puolustaa itseään. Perheen aikuisen tulee siis olla erityisen tarkkana ja osata ennaltaehkäistä tuollaiset tilanteet. Pyrimme joka tapauksessa valitsemaan lapsiperheisiin mahdollisimman rentoja sekä rohkeita koiria. Loppu riippuu sinusta

Tarhat ostavat sekä saavat lahjoituksina eri merkkisiä koiran kuivamuonia. Yhteinen tekijä ruoalle on kuitenkin se, että se kaikki on ”super premium” laatuista. Tarhoilla käytetään paljon Brit- sekä Josera-merkkejä, mutta he ottavat mielellään vastaan myös muuta hyvänlaatuista ruokaa. 

Kuivamuonat sekoitetaan keskenään ja annetaan koirille kerran päivässä. Koska koirien ympärillä on tarhalla muitakin koiria, harva ryhtyy nirsoilemaan ruoasta. Kotioloissa tilanne on kuitenkin eri. 

Tarhan pienet potilaat, pennut sekä seniorit saavat usein purkkiruokaa. Samoin myös koirat, jotka syövät huonosti. Tarhalta löytyy aina myös muutama terveysongelmainen koira, jotka saavat esimerkiksi raakaruokaa. Kaikista erikoisruokavalioista ilmoitetaan myös uudelle omistajalle.

Ennen tarhalle tuloaan koirat ovat yleensä asuneet huonoissa olosuhteissa ja heidän ravintonsa on koostunut ihmisen ruuantähteistä, perunankuorista, leivänkannikoista ja joskus jopa pelkistä jauhoista.

Tarhoilla koirat asuvat usein samassa häkissä muutaman muun koiran kanssa. Koiria siirretään ryhmästä toiseen, kunnes löydetään porukka, joka tulee keskenään hyvin toimeen.

Isommat koirat saattavat asua myös omissa häkeissään. Jos he ovat ystävällisiä, pääsevät he kuitenkin ulkotarhoihin leikkimään muiden koirien kanssa.

Kun koira tulee tarhalle, saattaa se olla alussa stressaantunut ja vihainen toisille koirille. Silloin koira pidetään erillään muista, kunnes stressitasot laskevat. Usein koirat kuitenkin tottuvat toistensa seuraan ja voidaan näin ollen laittaa asumaan samaan häkkiin parin muun kanssa.

Joskus käy kuitenkin myös niin, että seura alkaa ottamaan päähän ja koirille syntyy keskenään riitoja. Koirien keskinäisissä suhteissa tapahtuu siis ihan yhtä muutoksia, kuin ihmistenkin. Tarhaoloissa pystytään kuitenkin näkemään, onko koira dominoiva, nöyrä vai leikkisä muita koiria kohtaan. 

Kotioloissa kannattaa kuitenkin varautua pieniin riitoihin esimerkiksi ruuasta, leluista sekä ihmisen huomiosta. Ja tämä siitäkin huolimatta, että koira olisi ollut tarhalla ystävällinen muille.

Tätä on lähes mahdoton todeta tarhaoloissa elävästä koirasta. Tarhoilla saattaa olla jopa 100 koiraa, jotka kaipaavat huomiota ja haukkuvat aina ohi kulkiessa.

Koiran ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa on yleensä kuitenkin melko hiljaista aikaa. Sen jälkeen koira rohkaistuu ja alkaa löytää oman äänensä. Kodissa on paljon uusia ääniä sekä ärsykkeitä, joille koirat haukkuvat. Se kuitenkin vähenee, kun koira oppii keskittymään omaan ihmiseensä ja muuhun tekemiseen. Haukkumista siis voi ja pitääkin kouluttaa.

Tulee kuitenkin myös muistaa, että haukkuminen on koiralle tapa ilmaista itseään. Emme siis halua leimata yksittäisiä koiria ”haukkuherkiksi”, sillä tarhaoloissa niillä ei ole muuta mahdollisuutta tuoda persoonaansa esille. Koiran omistajan vastuulla on siis ottaa se riski, että sen haukkuminen saattaa häiritä naapureita.

Tarhakoirat ovat monen sukupolven verran sekarotuisia, eikä niiden karva tai ihon hilse ole siis verrattavissa rotukoiriin. Allergia on joka tapauksessa iso riski, sillä emme tietenkään halua, että koira joutuisi enää vaihtamaan perhettä itsestään riippumattomista syistä. Siitä syystä emme siis suosittele koiran adoptointia allergiaperheeseen.

Sivuillamme kotia etsivät koirat ovat jo sirutettuja, rokotettuja sekä steriloituja / kastroituja, eli melkein lähtövalmiita.

Koirakuljetuksia tulee Suomeen kerran tai kaksi kuukaudessa, joten koiraa matkaa uuteen perheeseensä usein noin yhden tai kahden kuukauden kuluttua varauksesta. Yritämme ottaa kotiutumisessa huomioon myös uusien omistajien aikataulut, jotta he voivat esimerkiksi varautua koiran ensimmäisiin päiviin ottamalla lomaa töistä. Tavoite on kuitenkin saada koirat mahdollisimman pian omiin koteihinsa.

Varauksen jälkeen koirille tehdään tautitestit, tarkistetaan rokotesuoja ja tehdään perus eläinlääkärintarkastus. Tuon tarkastuksen yhteydessä on vielä mahdollista, että koirasta löytyy jokin terveysongelma. Se voi myös viivästyttää kotimatkaa jonkin verran. Useimpia viivästymisen aiheita ovat verikokeissa löytynyt repens madontoukka tai ortopedinen ongelma, joka vaatii leikkausta.

Liettualaiset tarhakoirat ovat pääosin usean polven sekarotuisia. Useat koiranomistajamme ovat tehneet koiralleen Suomessa DNA testejä ja niistä jopa 70% on ollut ”itäeurooppalaista kyläkoiraa” tai määrittelemättömiä rotuja. 

Liettuan maaseudulla on paljon pieniä koiria, joilla on lyhyet jalat. Samoin erilaisia husky- ja saksanpaimenkoiramixejä. 

Kun Liettua kuului vielä Neuvostoliittoon, oli maassa hyvin rajoittunut määrä erilaisia rotuja. Itsenäistymisen aikoihin niihin yleisimpiin kuuluivat mäyräkoira, saksanpaimenkoira, rottweileri sekä kiinanpalatsinkoira. Voidaan siis olettaa, että maaseudun koirissa on jotain näistä roduista.

Yllättävän moni pikkuinen liettualaiskoira on ollut kova hiirimetsästäjä Suomeen tullessaan. Emme osaa sanoa, onko kyseessä synnynnäinen vietti vai maaseudulla opittu tapa. 

Varaudu siis siihen, ettei koiraasi voi ehkä koskaan pitää vapaana metsäpoluilla tai kesämökillä. Koiran koulutus, ikä sekä sitoutuminen omistajaansa vähentää riistavietin intensiivisyyttä ajan myötä. 

Tarhaoloissa koiran riistaviettiä on lähes mahdotonta huomata. Joskus koira pääsee kotihoitoon, jossa voidaan huomata esimerkiksi sen innokkuus jahdata kissoja tai kanoja. 

Tosin kokemuksen mukaan koirat, jotka ovat maaseudulla tappaneet kanoja, eivät ole kotioloissa olleet enää erityisen riistaviettisiä. Kotioloissa koiraa saa muutenkin tarpeeksi liikuntaa sekä erilaisia virikkeitä.

Tarhalle tulleet koirat eivät osaa kävellä remmissä  – vaikka niiden edellinen perhe toisi ne sinne. Koiristaan luopuvat perheet eivät yleensä ole olleet kiinnostuneita koiransa perustarpeista, kuten päivittäisistä kävelylenkeistä.

Onneksi tarhoilla on vapaaehtoisia, jotka vievät koiria lenkille ja opettavat heille remmikävelyn alkeet. Tähän kuuluu tottuminen kaulapantaan, valjaisiin ja talutushihnaan sekä käveleminen ilman  suurempaa rimpuilua.

Koirat eivät silti pääse kävelemään kaupungilla eikä heitä opeteta olemaan vetämättä tai kävelemään ihmisen rinnalla. Kotioloissa ulkoilemisessa pitääkin noudattaa erityistä varovaisuutta.

Tarhoilla on kuitenkin myös erittäin ujoja koiria, jotka eivät ikinä pääse lenkille omasta häkistään. He ovat yksinkertaisesti liian pelokkaita. Heidän kanssaan yritetään istua häkissä ja totuttaa ihmisen läsnäoloon.

Tällaisten ujojen koirien kanssa pitää varautua pitämään koiraa sisätiloissa jopa kuukausien ajan, sillä niiden karkaamisvaara ulkona on liian suuri. Ulkotilat pelottavat koiraa joka tapauksessa, eikä se edes suostuisi tekemään sinne tarpeitaan. Alkuun harjoitellaan siis vain valjaiden, pannan ja remmin läsnäoloa sekä niiden kanssa liikkumista.

Kuvittele mielessäsi pelto, jossa ei ole valaistusta ja jossa koirat asuvat ulkohäkeissä koirankopeissa. Ilmat ovat usein kylmiä, sateisia tai kuumia. Paikalla on yli 50 koiraa, jotka kaikki haukkuvat ja haluavat ihmisten huomiota sekä ruokaa. Ihmisillä on rajoitetusti aikaa hoitaa kaikki koirat. Jotkut niistä päästetään ulos juoksemaan, toiset viedään lenkille. Ulkotarhat pitää myös siivota ja pestä, sekä koirat ruokkia. Tarhoilla ei siis ole mitään mahdollisuuksia harjata koiria tai leikata niiden kynsiä. 

Koirat eivät ole hetkeäkään paikoillaan iloitessaan ihmisen läsnäolosta tai ne saattavat pelätä ihmisen outoja eleitä, vaikka olisivatkin ystävällisiä. Heitä ei ole koko elämän aikana esimerkiksi koskettu tassuista tai selästä. Ihmisen kosketus pitää siis opettaa heille ennen minkäänlaisia toimenpiteitä. 

Tarhakoirien kynnet leikataan kuitenkin eläinlääkärinkäyntien yhteydessä – yleensä steriloinnin yhteydessä, jolloin koira on nukutettuna. Toisen kerran kynnet leikataan rokotusten aikana. Kynnet ovat kuitenkin yleensä ihan ylipitkät, eikä niitä voi leikata kerralla muutamaa milliä enempää. Näin vältytään osumasta kynnen ydinosaan.

Koirille ei myöskään ole tarhoilla pesutiloja – eikä niitä edes olisi aikaa pestä. Kaikki käsittely (esimerkiksi harjaaminen, pesu sekä kynsien leikkaaminen) on uuden adoptioperheen vastuulla. Aloita siis pienin askelin. Ensin koira pitää opettaa luottamaan sinuun. Sen jälkeen voit opettaa häntä tottumaan siihen, että kosket selkää, takaosaa sekä jalkoja.

Osa koirista pestään ennen Suomeen tuloa. Useat koirakampaamot huoltavat tarhakoiria ilmaiseksi. Jos koiran turkki on todella takkuinen, niin koira pyritään viemään kampaajalle ennen Suomeen tuloa. Jos koira tulee Suomeen likaisena, ohjeistamme omistajia pesemään koiran ensimmäisten päivien aikana. Pesu on koiralle uusi kokemus, mutta menee samalla kaikkien muiden kotiutumiseen liittyvien asioiden ohella. 

Koira ei opi omaa nimeänsä tarhalla, joten nimen voi hyvin vaihtaa. Tarhalle päätyneillä koirilla ei yleensä ole omaa nimeä, joten ne pitää nimetä asiakirjoja varten. Joskus koirilla taas saattaa olla jopa kolme nimeä, sillä tarhan työntekijät antavat niille omia lempinimiään. Vaikka koira reagoisikin omaan nimeensä, oppii se nopeasti myös uuden nimen.

Tarhapentujen isäkoira on hyvin harvoin selvillä. Usein pennut päätyvät tarhalla jopa ilman äitiään, sillä heidät on saatettu löytää hylättynä jostain tien penkasta.

Eläinlääkäri voi kuitenkin arvioida tulevaa kokoa koiran ulkonäön perusteella. Oletus on, että koira kasvaa noin 2kg kuukaudessa 8 kuukauden ikäiseksi asti. Pentujen koko aikuisena on kuitenkin aina yllätys. Jopa saman pentueen koko- sekä ulkonäköerot voivat olla suuria.

Kun koira on varattu Suomeen, tekee tarhan eläinlääkäri sille kliinisen lääkärintarkastuksen. Se pitää sisällään hampaiden, jalkojen, silmien, korvien ja ihon tarkastukset sekä sydämen kuuntelemisen.

Jos koiralla on aiemmin ilmennyt akuutteja terveysongelmia (tulehdukset, haavat, ihottumat tai muut näkyvät ongelmat), hoidetaan ne aina jo tarhalla.

Jos tarkastuksen aikana selviää jotain epäilyttävää, lähetetään koira erikoiseläinlääkärille. Etenkin Liettuan pienimmissä kaupungeissa on kuitenkin huutava pula erikoistuneista eläinlääkäreistä. Yleisimmät erikoiseläinlääkärien tarkastukset liittyvät koiran sydänääniin sekä jalka-asentoihin. 

Koiralle tehdään myös tautitestit ja se rokotetaan vielä toiseen kertaan. Tarvittaessa uusitaan myös ulkoloishäätö. Sen jälkeen eläinlääkärit tarkistavat koiran mikrosirun ja kirjoittavat koiralle EU-passin. Lähtöviikolla koiralle annetaan vielä lakisääteinen heisimatolääkitys ja koiran asiakirjat tarkastetaan Traces-matkatodistusta varten.

Tarhakoirat eivät ole yleensä tottuneet automatkailuun. Toisinaan koiria kuitenkin kuljetetaan eläinlääkäriin autossa olevissa kuljetushäkeissä. Useimmat koirat oksentavat matkan aikana tai kuolaavat erittäin paljon. Koirat voivat myös yrittää rynnätä paniikissa ulos autosta. 

Koira kannattaa opettaa automatkailuun siten, että koiran ottaa ensin lyhyille matkoille, joiden päätepysäkki on esimerkiksi koirapuisto. Sillä tavalla useimmat koirat oppivat nauttimaan automatkailusta ja matkapahoinvointikin vähenee tottumisen myötä.  

Koiran automatkailun tulee kuitenkin olla turvallista – koirahäkki, valjaat tai turvavyöt ovat ainoa oikea tapa matkustaa koiran kanssa autossa.

Tarhakoirien huono elämä ja laiminlyönti näkyy erityisesti koirien hampaiden kunnossa. Koirilla on runsaasti hammaskiveä ja yleensä myös ientulehdus. Hampaat saattavat olla kuluneet, koska koira on voinut syödä ketjuaan tai jopa kiviä. Useilla koirilla on myös purentavika sekä puuttuvia hampaita.

Lisäksi liettualaisilla eläinlääkäreillä on vain vähän käytännön kokemusta koirien hampaiden huollosta ja hammasröntgeneitä löytyy koko maasta vain parilta klinikalta. Niinpä hampaiden kunto tarkistetaan vain päällepäin, ja suuhun saattaa jäädä puuttuneiden hampaiden juuria tai paha tulehdus. 

Koirien hampaat pyritään puhdistamaan aina koiran steriloinnin yhteydessä. Jos hammaskiveä kertyy nopeasti, tehdään puhdistus vielä uudemman kerran ennen lähtöä Suomeen. Myös selvästi liikkuvat ja huonot hampaat poistetaan. 

Hampaiden suhteen pyydämme kuitenkin adoptioperheitä varautumaan kunnon tarkistukseen ja huoltoon Suomen puolella. Koiran hampaiden kunto vaikuttaa sen terveyteen sekä hyvinvointiin erittäin paljon. Koira ei osaa sanoa, jos sen hampaisiin sattuu. Siksi tarhakoiran hammashuolto Suomen puolella on erityisen tärkeää.

Aikuinen koira oppii hyvin sisäsiistiksi, jos koiran kouluttamiseen käyttää yhtä paljon aikaa ja taitoa kuin pennunkin opettamiseen. Samat säännöt pätevät silloinkin. 

Koira kannattaa viedä usein pihalle ja kehua, kun se tekee tarpeensa ulos. Matot kannattaa siirtää suosiolla pois oppimisprosessin aikana. Kannattaa myös jättää huomioimatta sisälle tehdyt vahingot.

Oppimisessa on kuitenkin paljon yksilöllisiä eroja. Jotkut koirat oppivat nopeasti ja toiset eivät tule ehkä koskaan olemaan täysin sisäsiistejä.

Pidä koirallasi jarruvaljaita jopa senkin jälkeen, kun koira vaikuttaa täysin rennolta ja on jo tottunut ulkoilemiseen ja päivärytmeihin. 

Et voi ikinä tietää milloin koiran eteen tulee täysin uusi juttu ja se alkaa peruuttaa paniikinomaisesti päästen samalla irti tavallisista valjaista. Tämä riski ei vain ole ottamisen arvoinen. 

Jarruvaljaat saattavat vaikuttaa hankalilta ja epämukavilta, mutta tiukassa tilanteessa ne voivat pelastaa koiran hengen. Pidä koirallasi siis jarruvaljaita vähintään ensimmäisen vuoden ajan yhdessä pannan sekä kahden remmin kanssa.

Koira voi myös käyttää jarruvaljaita sen koko elämän ajan.

Koirat matkustavat Suomeen autokyydillä. Kuljettajilla on EU:n eläintenkuljetusluvat ja myös ajoneuvon tulee olla viranomaisten hyväksymä. Käytämme ammattikuljettajaa, jonka autoon mahtuu noin 20-30 – riippuen monta koiraa matkustaa samassa häkissä. Yhteiseen häkkiin laitetaan kuitenkin vain pienempiä koiria, jotka asuvat tarhalla muutenkin yhdessä. 

Meillä on käytössä myös kaksi tarhojen pienempää autoa, joilla kuljetusluvan saaneet tarhojen työntekijät voivat tuoda oman tarhan koiria Suomeen. 

Matka alkaa yleensä Kaunasista Penkta Kojan tarhalta, jossa koirat viedään ulkotarhoihin jaloittelemaan. Matka kohti Suomea alkaa klo 5 aamulla. Kello 7 auto ajaa Mazas Draugas-tarhan ohi ja maalaiskoirat pakataan kyytiin lyhyen ulkoilun jälkeen. 

Linksmosios Pedutes-tarhan koirat tuodaan yleensä Kaunasiin päivää ennen matkaa, sillä tarha sijaitsee 400 km rannikolle päin. Samoin Vilnassa kotihoidossa asuvat koirat tuodaan Kaunasiin kuljetuspäivän aamuna.

Koiria ei yleensä ulkoiluteta matkan aikana, sillä karkaamisvaara on iso ja suuren koiramäärän ulkoiluttaminen veisi liikaa aikaa. Poikkeuksia tapahtuu kuitenkin silloin, kun tarhan oma henkilökunta tuo omat koiransa. Koko matka kestää kokonaisuudessaan noin 12 tuntia. Se sisältää noin 10 tuntia autossa ja 2 tuntia lautalla. 

Koirille ei anneta iltaruokaa päivää ennen kuljetusta, joten koirat tulevat Suomeen pienen paaston jälkeen. Koirille tarjotaan matkan aikana vettä, mutta useimmat koirat kieltäytyvät juomisesta. Koirat ovat yleensä todella rauhallisia matkan ajan, mutta eivät kuitenkaan jännitykseltään malta juoda vettä.

Koirasta voi hyvin otattaa röntgenkuvat, jos esimerkiksi sen lonkat herättävät epäilyksiä. Yleensä koirat on kuitenkin jo kuvattu tarhoilla, jos niiden luustossa on ollut mitään epäilyttävää. Moni koira on esimerkiksi joutunut ennen tarhalla tuloaan auto-onnettomuuteen, jolloin se on kuvattu ennen leikkausta.

Jos adoptioperhe toivoo erillisiä röntgenkuvia, toivomme heidän kustantavan nämä ylimääräiset kulut. Eläinlääkärikulut ovat Liettuassa huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että koiraa joutuu mahdollisesti käyttämään vielä Suomessa eläinlääkärissä mahdollisen diagnoosin selvittämiseksi.

Yleisimmät röntgenkuvat otetaan adoptioperheisen toiveesta juuri koiran lonkista, jaloista sekä selästä.

Perusvaatimuksena on, ettei koiralla ole vakavia aggressio- tai terveysongelmia. Valitsemme koiria sivuillemme tarhavierailujen aikana, mutta yleisimmin tarhan työntekijät tarjoavat meille niitä yksilöitä, joiden he toivovat saavan kodin Suomesta. 

Sivuillamme on lähtökohtaisesti kahdenlaisia koiria. Löytyy ne koirat, jotka eivät millään meinaa löytää oma perhettä Liettuasta. Toinen puoli koostuu taas niistä koirista, joille olisi tarjolla kymmeniä koteja jo ihan kotimaassaan.

Tämä vastakohtaisuus on melko erikoista, mutta tarkemmin ajateltuna ymmärrettävää. Jos koira on nuori ja kaunis, se herättää monen paikallisen huomion. Valitettavasti liettualaisten perhe-ehdokkaiden joukossa on liian monia perheitä, jotka haluaisivat koiran ketjun päähän ulkokoiraksi. Lisäksi koiran hankinta saattaa tapahtua hetken mielijohteesta ihan vain sen takia, että se on kaunis. Tarhat haluavat siis tietoisesti antaa sellaiset koirat adoptioon Suomeen, sillä he tietävät yhdistyksemme löytävän varmasti hyvän perheen.

Ne tarhalle ”jämähtäneet” koirat ovat yleensä pieniä, ruskeita, lyhytjalkaisia sekä keski-ikäisiä koiria, jotka ovat mahtavasta luonteestaan huolimatta ”liian tavallisen näköisiä” liettualaisille adoptioperheille. Jonkun roska on siis toisen aarre.

Liettuassa on todella paljon hylättyjä koiria, joten hoitopaikatkin eroavat suuresti suomalaisista kotihoitopaikoista. Useissa hoitopaikoissa saattaa olla hoidossa jopa 10-20 koiraa, joten ne asuvat ulkohäkeissä.

Varsinkin maaseudun kotihoitopaikoissa paikallinen tapa on yksinkertaisesti se, että koira asuu aina ulkona. Kotihoitopaikkojen ulkotarhat ovat kuitenkin siistejä ja melua on vähemmän kuin tarhalla. Koira ei kuitenkaan opi sisäsiistiksi ulkotarhoissa, sillä hänen kanssaan ei vietetä yhtä paljon aikaa, kuin jos koira olisi sisätiloissa. Hoitoperheillä ei myöskään ole aikaa ulkoiluttaa tai kouluttaa koiria.

Mielestämme koirat saisivat oppia paikallista kieltä heti Suomeen tullessaan – uusi elämä, uusi kieli. 

Varsinaista sanojen sijaan koirille on tärkeämpää ihmisen äänensävy.

Joskus tarhan henkilökunta on opettanut koiralle ”istu” (sedek) tai ”tänne” (ateik) ja silloin suomalainen adoptioperhe käyttää näitä sanoja koiran kanssa touhutessaan. Kyseessä on silti enemmänkin kiva leikki ihmiselle,  kuin tärkeä asia koiralle.

Tarhakoirien tilanne on muuttunut jatkuvasti parempaan suuntaan. Nykyisin tarhoilla on enää harvoin koiria, jotka olisivat asuneet siellä yli kaksi vuotta. Toisin oli silloin, kun aloitimme toimintamme vuonna 2016. Pet Rescue Finland löysi koteja ”toivottomille” koirille ja innosti suomalaisten esimerkillä paikallisia kiinnostumaan tarhakoirien adoptoista.  Nykyisin joukkoon on tullut myös muita yhdistyksiä ja liettualaisia tarhakoiria pääsee  Suomen lisäksi Ruotsiin, Hollantiin, Tanskaan sekä Saksaan. 

Koiria menee paljon myös paikallisille perheille, mutta valitettavasti hyviä perheitä on melko vähän. Moni perhe palauttaa koiran liian pian tai jopa valehtelee tarhan henkilökunnalle koiran elinolosuhteista. Koiran väitetään saavan elää sisällä, vaikka se päätyykin pihan perällä ketjun päähän. Tästä syystä tarhat antavat huomattavasti mieluummin koiransa Suomeen.

Tarha on koiralle väliaikainen pysäkki matkalla omaan ja rakastavaan perheeseen. Siellä on aina liikaa koiria ja joskus ne joutuvat elämään liian ahtaissa häkeissä. Toiveena siis onkin, ettei yksikään koira jäisi tarhalle kovin pitkäksi aikaa. 

Joillakin tarhoilla on sisätilat ja omat eläinlääkärit, mutta toisilla tarhoilla koirat asuvat kokonaan ulkotiloissa. Lisäksi tarhat kamppailevat jatkuvasti tilojen remontoinnin ja peruskorjausten kanssa. 

Kaikilla yhteistyötarhoillamme on maa- ja metsätalousministeriön eläintenpitolupa ja viranomaiset tulevat säännöllisesti tarkistamaan koirien elinolosuhteita sekä asiakirjoja.