Olen saanut oman kodin 09.2022 ♥
Musta nenänpää, valkea kaulus, lempeät luppakorvat, taivasta kohti sojottava häntä ja valtamertakin syvemmät suklaanappisilmät. Se olen minä, Ogis.
Tassuni veivät tänne Penkta Kojaan, sillä entinen perheeni ei enää kyennyt huolehtimaan minusta. Nyt odotankin täällä kuin kuuta nousevaa, että joku ihana kaksijalkainen huomaisi minut ja tahtoisi tarjota minulle ikioman rakastavan loppuelämän kodin.
On sanomattakin selvää, että näytän kerrassaan syötävän suloiselta nallekarhulta. Tarhan henkilökunnan mukaan katseita kääntävä ulkonäköni ei kuitenkaan ole mitään verrattuna ainutlaatuisen valloittavaan luonteeseeni. Hoitajani kuvailevat minua iloiseksi, kiltiksi, leikkisäksi, oppivaiseksi ja äärimmäisen ihmisrakkaaksi nuoreksi mieheksi. Elämänkokemuksen puutteesta johtuen saatan tosin välillä sulkeutua ujouskuoreeni vieraissa paikoissa ja uusien ihmisten ympäröimänä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään kummallista, sillä kukapa nyt ei hieman jännittäisi uusia paikkoja ja uusia tuttavuuksia, eikö?
Upean luonteeni ansiota hoitajani uskovat, että voisin soveltua hyvin monenlaiseen kotiin. Erityisenä huomiona mainittakoon, että minua voidaan myös hyvin miettiä lapsiperheeseen, sillä tarhalla kaikkien työntekijöiden lapset ovat parhaita ystäviäni ja minä heidän.
Oikeastaan ainoita kriteerejä tulevalle perheelleni on, että he ovat valmiita kasvattamaan ja kouluttamaan minua koiralähtöisiä menetelmiä ja positiivista vahvistamista hyödyntäen. Energisyydestäni johtuen minulle etsitään myös melko aktiivista kotia, sillä pelkäksi sohvaperunaksi minusta ei ole.
Jos sinusta tuntuu, että elämässäsi olisi yksi superkoiran mentävä aukko, niin laitathan huolellisesti täytetyn adoptiohakemuksen tulemaan. Tahtoisin kovasti päästä jo kotiin. ♥
