Entisestä elämästäni ei ole paljoa tietoa. Liikuin vapaana ja valitsin erään talon pihan, jonne yritin asettua. Viipyessäni siellä viikon, haettiin minut koiratarhalle. Täältä kukaan ei tullut minua etsimään, niinpä pääsin adoptoitavien listalle.
Sanotaan, että koiratarha voi antaa toivoa kodittomalle, mutta sellaiselle koiralle, kuten minulle, jolla koti on joskus ollut, voi se viedä viimeisetkin toivon rippeet. Silmistäni näkyy menetetty elämä ja isäntäni kaipuu. Olen täydellisen hukassa täällä meluissa koiratarhassa, jonka koen, kuten toki muutkin koirat, stressaavana ympäristönä. Kaltaiselleni entiselle kotikoiralle ympäristö on kuitenkin suorastaan lamauttava. En ymmärrä mitä on meneillään, miksi olen tällaisessa paikassa, enkä omassa kodissani vartioimassa laumaani? Missä isäntäni on? Olenko pahastikin mokannut, kun olen onnistunut menettämään hänet?
Minussa onkin todennäköisesti laumanvartijakoiraa, joille tyypillistä on rauhallinen ja itsenäinen olemus. Me laumanvartijat muodostamme perheeseemme läheisen suhteen ja näin ollen voimme myös käyttäytyä muukalaisia kohtaan sen mukaisesti. Tämä onkin hyvä ottaa huomioon minulle uusien ihmisten kanssa. Esimerkiksi tutustuminen perheen ulkopuolisiin vierailijoihin on hyvä tehdä reviirini ulkopuolella rauhallisesti, ja vasta sitten tulla yhdessä taloon kanssani.
Täällä tarhalla minua kuvataan isoksi lempeäksi nallekarhuksi. Kuten arvata saattaa, olen luonteeltani hieman vakava vastuunkantaja, mutta välillä ryhdyn leikkisäksi, toisinaan heittäydyn jopa halattavaksi. Muiden koirien haukkuminen ei provosoi minua. En lähde mukaan moiseen hullutteluun!
Hihnassakin kävelen kauniisti ja minut saa helposti kävelykaveriksi. Yksi pahe minulla kuitenkin on. Olen erittäin perso ruualle! Kun haistan herkun, silmissäni sumenee ja unohdan kaiken muun ympärilläni. Kun olen saanut tämän herkkupalan, tulen takaisin tolkkuihini ja matkan teko voi jatkua. Tätä ominaisuuttani voi hyvin käyttää motivoimiseeni ja kouluttamiseeni, vaikka mielestäni minussa ei juuri olekaan koulutettavaa. Hoitajieni mielestä olisin täysin valmis matkaamaan uutta kotia kohti ♥.
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.