Olen saanut oman kodin 08.2024 ♥
Päivitys 15.5.2024
Olen nauttinut kotikoiran elämästä Suomessa viimeiset kaksi ja puoli vuotta, mutta olosuhteiden muuttumisen takia etsin nyt uutta kotia.
Olen rauhallinen herrasmies, joka pitää paljon ihmisten huomiosta. Olen elellyt perheen ainoana koirana tähän saakka ja se sopisi minulle hyvin tulevaisuudessakin. Rauhallinen koirakaveri voisi kyllä tulla kysymykseen, sillä riehumista en pitkään jaksa katsella. Kissakaverin kanssa elo sujuu hyvin, kunhan se vain osaa jättää minut ja ruokakipponi rauhaan. Toiset koirat huomioin lenkillä helposti haukkumalla, jos minua ei muistuteta siitä, ettei se ole toivottavaa. Pienet lapset ovat mielestäni epäilyttäviä, joten etsin kotia, jossa mahdolliset lapset ovat jo vähintäänkin yläkouluikäisiä.
Leluista en niinkään välitä varsinkaan, jos ne ovat vinkuvia. Ulkona jaksan tosin juosta kepin tai pallon perässä. Lenkillä kävelen hihnassa rauhallisesti ja tykkään tutkia hajuja. Haluan, että minua käsitellään lempeästi, sillä kovaääniset käskyt ovat pelottavia ja silloin juoksen mieluiten karkuun. Olen siis herkkis.
Yksinolot sujuvat hyvin. Yöt nukun rauhallisesti omassa pedissäni paitsi, jos ulkona on kova tuuli. Se tekee minut levottomaksi, kuten muutkin epämääräiset äänet. Rakettien pauke uuden vuoden aattona stressaa kovasti.
Olisiko sinulla tarjota minulle uusi koti, jossa ei olisi pieniä lapsia ja jossa ymmärrettäisiin tällaista herkkää herrasmiestä?
Tarhalla ollessani
Et varmaankaan usko tätä, mutta olen hoitajieni mukaan ihan _täydellinen_ herrasmies. Eivät kuulemma meinaa millään uskoa, miten minun kaltaiseltani kultapojulta puuttuu oma koti ja rakastava perhe.
Luonteeltani olen ystävällinen, äärettömän ihmisrakas ja rauhallinen kaveri. Leppoisasta yleisolemuksestani ei kuitenkaan pidä hämääntyä liikaa, sillä kun menotassuni sille päälle sattuu ei vauhdista ja hurjan hauskoista leikeistä meinaa välillä tulla millään loppua. Huikean persoonallinen luonteeni on suonut minulle jo kuvaavan tarhalempinimen, Aristokatti. Ihan täysin en voi myöntää ymmärtäväni tätä leikkimielistä nimeä, sillä koirahan minä olen enkä mikään kissa! En kuitenkaan pistä moisesta pahakseni, sillä kuten sanontakin kuuluu; rakkaalla lapsella on monta nimeä –ja kukapa meistä nyt ei haluaisi olla rakastettu–.
Vaikka asustelenkin tarhalla, olen päässyt hoitajieni matkassa jo vaikka minkälaisiin seikkailuihin. Yhtenäkin päivänä me osallistuttiin ihan oikeisiin valokuvauksiin. Siellä oli ihan hitsin hauskaa, sillä pääsin tervehtimään paljon uusia ihmisiä, jotka jakoivat suorastaan kilpaa minulle huomiota ja nameja. Voiko olla mitään parempaa?
Ihka omaa perhettäni ja tulevaisuuden kotiani ajatellen hoitajani haluavat antaa muutaman vinkki vitosen minusta. Tarhakäytökseni ja täällä vietetyn aikani perusteella hoitajani uskovat, että voisin soveltua hyvin monenlaiseen perheeseen. Voisin kuulemma olla sopiva yksilö jopa ihan ensimmäiseksi koiraksi.
Melko mutkattomasta luonteestani huolimatta adoptioehdokkaille on myös muutamia rajoittavia ehtoja. Ensimmäinen tärkeä huomio on, etten tule oikein toimeen toisten uroskoirien kanssa. Tyttökoirat ovat kuitenkin kivoja, joten soveltuisin perheeseen, jossa saisin olla joko ainoana karvakorvana tai tyttökoiran kaverina. Toinen huomionarvoinen seikka liittyy puhtaasti fyysiseen puoleeni: Olen ihan kunnon kokoinen haukku, joten kaipaan päivittäin kunnon annoksen liikuntaa ja ulkoilua. Sisäoloissakin elintilaa olisi hyvä olla riittävästi, sillä ihan pienimpään 20 neliön kerrostaloyksiöön en tule kovin hyvin soveltumaan.
