Olen saanut oman kodin 05.2023 ♥
Tulin tänne Mazas Draugasin tarhalle samalta pihalta kuin Raile, joka on jo löytänyt uuden kodin Suomesta. Asuimme pienessä kylässä, jossa olimme vain ”vahtikoirina” pihalla. Kukaan ei rakastanut, huolehtinut tai edes antanut meille minkäänlaista huomiota. Sitten eräänä päivänä tulimme täysin tarpeettomiksi, jolloin meidät luovutettiin tänne tarhalle. Olimme todella nälkäisiä ja janoisia…
Alun alkaen tarinani menee näin. Yksi tarhan vapaaehtoisista soitti joulukuun alussa vanhempiensa naapureista, että he tarvitsevat apua pentujen kanssa. Naapurit pyysivät ottamaan minun pentuni tarhalle. Kun tämä laupias samarialainen tuli katsomaan meitä hän näki, että pentuni olivat vasta 2 – 3 viikon ikäisiä. Siksi hän kieltäytyi ottamasta pentuja ilman minua. Pennut olivat liian pieniä ja minäkin aika heikossa kunnossa. Mutta omistajani ei halunnut luovuttaa minua, joten meidän kaikkien piti jäädä. Kahden viikon kuluttua tämä samainen tarhan vapaaehtoinen soitti jälleen omistajilleni, jolloin he halusivat luopua Railesta. Anzelika, Mazas Draugas -tarhan omistaja ja hyväntekijä, tuli hakemaan Railea, jolloin hän pyysi luovuttamaan myös minut, koska olin uupunut. Asuin ulkotarhassa ja pennut olivat poissa… Ulkona oli todella kylmää ja Angelican mielestä tarvitsin siinä vaiheessa jo hätäapua lääkäriltä. Lopulta pitkien neuvottelujen päätteeksi omistajani luovuttivat ja antoivat Anzelikan ottaa minut mukaansa.
Tarhalle tultuani olin todella uupunut ja hyvin laiha. Lisäksi olin surullinen, koska olin juuri menettänyt pentuni. Turkkini oli täynnä loisia… Pääsin kotihoitoon, koska talvella ulkotarhalla eläminen olisi voinut olla minulle kohtalokasta. Sain korkealaatuista ruokaa 5 kertaa päivässä ja sen lisäksi paljon vitamiineja.
Nyt vointini on kaiken kaikkiaan paljon parempi. Minusta on kuoriutunut erittäin suloinen pieni tyttö. Olen asunut täällä kotihoidossa toisen koiran kanssa ja leikimme yhdessä. Täällä kodissa on myös kissoja, joille olen ollut hyvin ystävällinen. Tärkeintä minulle on tässä vaiheessa kuitenkin ruoka. Pitkän nälänhädän vuoksi suojelen kuitenkin ruokaani kaikilta, sillä se kuuluu vain minulle…
Kova melu tai äkkinäiset kovat äänet pelottavat minua, koska olen tottunut asumaan hiljaisella maaseudulla. Joten kaikkein meluisin kaupunkiympäristö ei ole minulle paras mahdollinen vaihtoehto.
Uudessa kodissani voisi olla odottamassa toinen kiltti koira tai kissa, joka voisi jopa auttaa sopeutumisessa uuteen ympäristöön ja kotikoiran elämään. Voisiko juuri sinun kodistasi ja sydämestäsi löytyä paikka minulle? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
