Kuulumisia 20.2.2026
Ihmiset, jotka tuntevat koirarotuja, ovat spekuloineet olenko sittenkin boxeri, enkä cane corso. Minulta löytyi mikrosiru, joka oli merkitty tunnisteella, joten kasvatuskennelini löytyi. Siellä minut oli kasvatettu cane corsona. On toki mahdollista, että kasvattajani, mahdollisesti pentutehtailija, toimii toisin kuin väittää, ja että minussa löytyy muutakin rotua kuin cane corso.
Käyttäytymiseni perusteella minussa voisi olla kumpaakin rotua. Cane corsoa minussa ilmenee vartioivammassa puolessani. Tarhalla haukun vihaisesti vain aidan ja oven yli. Kuitenkaan en ole pidättyväinen vieraita kohtaan, vaan kuka tahansa voi tulla luokseni, jopa tuntemattomat. Käyttäytyminen voi toki muuttua kotioloissa. Tarhalla olen kuitenkin erittäin tyytyväinen jokaiseen kohtaamaani ihmiseen. Halaan, hieron ja suukotan jopa eläinlääkäriä, jonka tapaan ensimmäisen kerran.
Toisaalta siis olen kuin ikuisesti pentumainen boxeri. Ja jos rehellisiä ollaan, näytän ehkä enemmän boxerilta kuin cane corsolta. Paras on suhtautua minuun kuitenkin kuin cane corsoon, sillä minulla on corson paperit.
Kuulumisia 3.7.2025
Vuodet ne vaan vieriin, mutta minä muffinsi se vaan junnaan tarhalla! Kerran minusta vakavasti kiinnostuttiin, mutta varaus peruuntui viime tipassa, enkä tiedä tai ymmärrä syytä.
Jotain kohennusta täällä tarhallakin on tapahtunut. Itse asiassa melko suurikin muutos, sillä koiratarha, jota kodikseni kutsun, muutti uusiin tiloihin. Tämä tarkoitti myös minulle huomattavaa parannusta, sillä pääsin sisätiloihin asumaan! Tassu lähempänä kohti kotikoiran elämää! Eikö? Sano se mulle!? Kotia kohti sitä olisin jo kovasti matkalla!
Useamman ulkotarhavuoden eläneenä voin sanoa, että tämä sisätiloissa hyörimien, siis sisäpiirimeininki se vasta elämää on. Ikävä talviseen ulkotarhaan ei ole, vaikka minulla olikin hieno tikkitakki käytettävistä. Eräs vapaaehtoinen oli tuonut sen minulle tuliaisiksi Berliinistä asti!
Vaikka en pidä muista eläimistä, toimin kuin ihmisen mieli! Tottelen kutsua, hieron lyttykuonoani sydäntäsärkevästi lempi-ihmiseni kainaloon! Vaikka välillä esitänkin kovaa, on minussa pehmeäkin puoli.
Rotuihmiset spekuloivat olenko boxeri vai cane corso. Boxeri ja cane corso ovat molemmat isoja, voimakkaita ja omistajaansa kiintyviä koiria, mutta niiden luonne, käyttötarkoitus ja vaatimustaso arjessa eroavat yllättävän paljon.
Etsin edelleen ainoana lemmikkinä rodun tuntevaa kotia rauhallisesta ympäristöstä, jossa asua, olla ja elää onnellisena elämäni loppuun saakka. ♥
Tarhalla
Eräänä aamuna minut löydettiin juoksentelemasta koirien turvakodin pihalla. Edellinen omistajani oli heittänyt minut ilmeisesti aidan yli. En ole poika pienimmästä päästä, joten temppu on vaatinut sitoutumista. Koiratarhan teki ilmoituksen sosiaaliseen mediaan tuntemattomasta koirasta heidän tiluksillaan. Se tavoittikin ensimmäiset omistajani sekä kasvattajani! Minusta saatiin tietää, että ensimmäiset omistajani luopuivat minusta lapsen syntymisen seurauksena. Kasvattajalta puolestaan tuli tieto, että olen puhdasrotuinen Cane Corso. Keksin kymmeniä tapoja, joilla koirasta luopumisen olisi voinut hoitaa asiallisemmin, mutta tälla hyvin kummastuttavalla tavalla päädyin asumaan SOS Gyvunain tarhalle.
Rotuperimäni vaatii tulevalta perheeltäni sekä osaamista, oikeita olosuhteita että sitoutumista koulutukseen positiivisen vahvistamisen keinoin. Alun perin cane corsot on jalostettu vartiointiin, karjan suojeluun ja paimentamiseen sekä metsästykseen. Olemme hyvin reviiritietoisia työkoiria: sanotaan, että tarkkailemme reviiriämme taukoamatta. Arvioidun uhan ilmetessä siitä myös vokaalisti ilmoitetaan. Omalla alueellani suhtaudun varauksella vieraisiin ihmisiin. Corsot eivät kuitenkaan ole aggressiivisia koiria. Koirankouluttaja kuitenkin sanoi, ettei ehkä kannata mennä cane corson reviirille hillumaan ominpäin ilman omistajaa – saattaa saada napakan palautteen vaikkapa hammastyökaluilla. Reviirin ulkopuolella suhtaudun vieraisiin ihmisiin kahdella tavalla: joko kaikella rakkaudella jakelemalla suloisia suukkoja ympäriinsä tai sitten täysin välinpitämättömästi.
Tulevan kotini tulisi siis sijaita rauhallisella alueella. Kodissa ei saisi seilata vieraita joka suuntaan arkena ja sunnuntaina. Pääsen loistamaan tällaisessa ympäristössä, sillä omien ihmisten kanssa olen rakkautta ja huomiota vaativa sulopulmunen ja pehmeääkin pehmeämpi pikkumuffinssi.Rakastan kunnon rapsutuksia ja tuttujen ihmisten sylissä kiehnäystä. Molossikoiramaiseen tapaan olen aktiivinen. Minulle sopiva ihminen olisikin sellainen, joka jaksaa liikkua kanssani ja virikkeellistää minua. Corson kanssa voi harrastaa vaikkapa tottelevaisuuskoulutusta tai noseworkia. Metsässä viihtyvä ihminen kouluttaa minusta vielä oivat sienikoiran!
Olen voimakas koira, joka tarvitsee sopivassa suhteessa liikuntaa sekä aivot väsyttävää tekemistä. Tärkeintä on, ettei koulutukseni tapahdu negatiivisuuden kautta nöyryyttämällä tai voimakeinoja käyttämällä. Yhteistyö kanssani perustuu luottamukseen ja positiiviseen vahvistamiseen. Kotikoirataustani on selkeä: osaan useita käskyjä ja kouluttamisen lainalaisuudet ovat minulle tuttuja. Herkku mulle, temppu sulle! Motivoidun ruoasta, joten se helpottaa kouluttamistani. Kukapa ei motivoituisi?
Me cane corsot emme ole koirasosiaalisimmasta päästä. Tarhalla elelen aika lailla eristyksissä. Kunhan en näe vieraita ihmisiä tai muita koiria häkkini ulkopuolella, nukun leppoisasti koko päivän ruttukuono kuorsaten. Sopisinkin parhaiten ainoaksi koiraksi aktiivisen pariskunnan tai yksineläjän ystäväksi. En muuta lapsiperheisiin tai kissatalouteen – liikaa tapahtumaa minulle!
Olisin täysin valmis muuttamaan omaan kotiini. Minulle tehtiin äskettäin yksityiskohtaiset verikokeet ja kuvantamiset. Kaikki tutkimustulokset olivat priimaa – hyvä meitsi! Kuvantamisissa tuli ilmi vanha jalkavamma, joka ei vaikuta elämääni. Ei minusta mitään maratoonaria tule, mutta harva meistä sellaisesta nauttiikaan. Turkkini kaipaisi huolenpitoa ja kroppani vähän massaa. Rajoja, rakkautta ja pihviä tarjoava koti etsinnässä, kuka sellaisen minulle tarjoaisi? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
