Kuulumisia tarhalta 21.4.2026
Hei, minä täällä, pippurinen pappa! Olen erityisadoptio pelkopuremistaustani vuoksi. Olen oppinut pois tästä haasteesta tarhalla. Saatan kuitenkin tehdä vielä virheitä, enkä voi luvata olla näyttämättä tai käyttämättä hammasta kun hätäännyn.
Olen yksi pisimpään tarhalla olleista asukeista. Mahdollisuuksiani adoptioon ovat heikentäneet varautunut käytökseni ja varttunut ikäni. Hyvät kokemukset ihmisistä ja minulle tehdyt terveystoimenpiteet ovat muuttaneet luonnettani kuitenkin säyseämmäksi. Minulle on tehty jo leikkaukset molempiin jalkoihini, ja vointini on sen jälkeen parantunut paljon. Olen kuulemma nyt paljon suloisempi ja rauhallisempi kuin ennen.
Tarhan työntekijät uskaltavat jo ottaa minut syliin, ilman pelkoa puremisesta ja viedä ulos, mikä on minulle iso edistysaskel.
Ennen leikkausta vietin yhden yön sijaiskodissa ja siellä selvisi, että portaat ja kynnykset jännittävät minua kovasti, niissä tarvitsen vielä apua, aikaa ja kannustusta.
Tässä sijaiskodissa, jossa vietin leikkausta edeltävän yön, oli kissa ja pieni narttukoira. He eivät lainkaan haitanneet minua. Minua ulkoilutettiin talon toisen koiran kanssa ja se sujui hyvin. Ulkona saatan kuitenkin joskus reagoida vieraisiin ihmisiin, esimerkiksi murisin miehelle, joka silitti toista koiraa. Kun minua rauhoitettiin, osasin kuitenkin heti lopettaa ja rentoutua.
Minulla on vielä joitakin hassuja pelkoja, esimerkiksi harja saa minut hermostumaan. Kun minulle kuitenkin näytetään rauhallisesti, ettei mitään hätää ole, osaan jo rauhoittua.
Etsin kokenutta ja kärsivällistä kotia, jossa arkaa ja potentiaalista pelkopurijaa ymmärretään ja ohjataan lempeästi luottamaan. Olen jo matkalla parempaan, ja pienin askelin opin koko ajan lisää. ♥
2.11.2023
Tiedättekö mielensäpahoittajan? Juuri sen vanhan valittavan ukon, josta on tehty useampi kirja ja elokuva siellä Suomessa. Samaistun häneen niin kovasti! Tällaisen varttuneen setämiehen mielestä oma rauha on tavoittelemisen arvoinen asia.
Olen Olafas ja minut löydettiin vaeltelemasta tieltä Salininkain lähettyviltä. Joku äijä kaappasi minut autoonsa ja toimitti tarhalle. Voitteko kuvitella? Ei ollut suostumuksesta tietoakaan, kun hän meikän kainaloonsa nappasi ja SOS Gyvunain tarhalle autollansa karautti…
On kyllä todettava, että asiat täällä ovat melkoisen mallillaan. Ruoka tulee ajallaan, pään päällä on katto ja onpas tällaisen juron ukon mielitietyksi noussut yksi vapaaehtoisistakin… Sanoisin, että elämä hymyilee. Yksi asia, mitä ei tarhalla kuitenkaan koskaan ole, on oma rauha! Aina joku haukkuu ja remuaa. Sitä minä niin valtavasti kaipaisin.
Teissä suomalaisissa voisi kuulemma olla joku oikein kunnon rescue-asenteella varustettu henkilö, joka haluaisi ajan ja myötätunnon kautta lähteä elämän kovettamaa, korkeat muurit itselleen rakentanutta koiraa pehmittämään ja rakastamaan. Joku teistä saattaisi ymmärtää, että vaikeimmista suhteista tulee lopulta jopa niitä palkitsevimpia.
Elämä ei ole antanut minulle kaikista helpoimpia kortteja pelattavaksi. En ole innoissani uusista ihmisistä. Näytän hampaani ja varmasti murahdan, jos et rauhoittavia eleitäni ensimmäisellä kerralla usko. Saatan jopa näykkäistä. Tämä on pelkoa. Ärhäkkyyteni kertoo siitä, että yritykseni kommunikoida eivät ole tulleet kunnioitetuksi. Joudun turvautumaan siihen kaikista suurimpaan eleeseen, jotta tilaani kunnioitetaan. Vanhat koirat kuitenkin oppivat uusia temppuja ja mekin saattaisimme oppia kommunikoimaan toistemme kanssa tavalla, joka olisi kummallekin osapuolelle turvallinen. Rakastan omia ihmisiäni ja olen heitä kohtaan iloinen, ystävällinen ja jopa ripustautuva ja liimautuva. Kun kerran valitsen sinua rakastaa, niin en malttaisi päästää sinua luotani ollenkaan!
Minulla on ollut hieman terveysongelmia historiassa. Sopisin rauhalliseen ja aikuiseen kotiin, jossa saisin olla ainoana silmäteränä. Ihannekodissa ei ravaisi paljoa vieraita ja ympäristökin olisi seesteinen. Kaupungin vilinässä en luultavasti viihtyisi. Rauhaa, rauhaa ja rauhaa. Sitä tällainen iäkäs herrasmies elämäänsä tarvitsee.
Minusta tulisi uskollinen kumppani sille, joka uskaltaa avata sydämensä minulle. Et kai sinä ajattele, että on olemassa toivottomia tapauksia? ♥
