Olen saanut oman kodin 08.2025 ♥
Kuulumisia 25.6.2025
Nyt kävi niin, että palauduin takaisin etsimään sitä omaa ihmistä ja pysyvää kotia. Ehdin olla nykyisessä kodissani vain parisen viikkoa. Näin kuulemma joskus käy ja eihän se aina meikäläisten vika ole. Siispä, hieman kuulumisia edellisestä kodistani…
Tunnistan tottamaar nimeni, ”Viskis”, niin silloin tullaan. Minulla ei ole tapana puolustaa tavaroitani tai omia paikkojani. En oikein ymmärrä lelujen perään. Semmoisia missä on namusia sisällä, ne ovat kivoja! Muuten vaikuttavat turhanpäiväisiltä sanon minä. Tykkään kovasti omista ihmisistäni! Jos ihmiseni on ollut poissa ja palaa takaisin, riemastun kovasti ja en haluaisi päästää häntä silmistäni. Ehkä minussa on stalkkerin makua, mutta olen kuullut, että nelijalkaisille karvakuonoille sen voi antaa anteeksi.
Autossa olen päässyt matkustelemaan ja se on sujunut ongelmitta omassa häkissäni. Valjaiden laitto onnistuu melko hyvin, mutta vähän kyllä jännittää, varsinkin kun ne pitäisi ottaa poiskin. Nää on taas näitä ihmisten tekeleitä, joita on kuulemma pakko pitää, minkäs teet. Olen reipas kävelijä, joskus hihnassa kiristää, onhan tuolla ulkona niin paljon nähtävää ja haisteltavaa- varsinkin-, jos kyseessä ovat toiset koirat.
Vieraat ihmiset ovat hieman vielä jännittäviä. Juu onhan se kiva saada heiltäkin rapsuja ja varsinkin herkkuja, mutta kauhia kun jättävät hajuja perässään, niin pakkohan meikäpojan on korjata tilanne ja peittää ne omillani eli saattaa pisuja tuolloin päästä. Mutta uskon, että kun pääsen arkeen ja juhlaan kaikessa rauhassa, niin vielä minä opin, että pissat kuuluu tehdä vain ulos. Vieraat koirat aiheuttavat toisinaan minussa reaktioita. Ikävä myöntää, mutta kerran puraisin ihmiseni tutun koiraa. Tarvitsen siis paljon aikaa ja totuttelua uusiin tilanteisiin, ihmisiin ja koiriin, ettei minulla kierrokset pääse nousemaan taivaisiin. Enhän minä ketään halua kuitenkaan satuttaa.
Osaan olla nätisti yksin kotona, enkä tuhoa paikkoja. Välillä minun on kuitenkin vaikea rauhoittua kotona silloin, kun ihmiseni on paikalla. Olen vielä kovin stressaantunut näistä muutoksista, ymmärrättehän. Tarvitsen myös tukea ihmiseltäni, että lepo on hyvästä.
Kuten aikaisemmissakin kuulumissani kerroin, oleskelin kerrostalossa jonkin aikaa ja edelleenkään en ole portaiden fani. Mitähän ihme ihmisten keksimiä hömpötyksiä nekin ovat, omituista sanon minä. Hissillä olen matkustanut, se on mukavampi vempain. Kerrostalon äänet eivät ole kuitenkaan minua haitanneet.
Jos sydämesi sykkii minun kaltaiselleni tappijalkaiselle koirulille, niin eikun hakemusta tulemaan. ♥
Terveisiä 03.04.2025
Minäpä pääsin pienelle lomareissulle kaupunkiin täältä maaseudun rauhasta. Kotihoitajani lähtiessä Liettuaan tarhareissulle, pääsin noin viikoksi hoitopaikkaan Helsinkiin. Vaikka siirryin omakotitalosta pellon laidalta kaupungin sykkeeseen, eivät kerrostalon äänet hätkähdyttäneet minua laisinkaan. Ei edes ulkoa kantautuvat koirien äänet. Rappuset sentään pelottivat kovasti ja jouduin ihan sylikyydillä mennä, mikä ei ollut minusta kovin mukavaa. Harjoittelemalla oppisin varmasti pian kulkemaan portaissa kuin vanha tekijä.
Ulkoillessa muiden koirien ohitus meni pääasiassa hyvin, jos tilaa oli tarpeeksi emmekä joutuneet ihan kuonot vastakkain. Jos vastaantulija ei huomioinut minua, kaikki meni varsin hyvin. Jos toinen koira tykkäsi tulla suoraan kohti ja tuijottaa, silloin minä tuohduin ja pistin sellaiset konsertit pystyyn että elähän kyylää siinä! Ulkona hajustelin oikein kovasti ja heitin merkkiä sinne ja tänne, maalaispoika on mestoilla nyt. Sisällä merkkasin ruokapaikkani pariin kertaan ihan varmuuden vuoksi ja muutaman kerran sihautin, kun olin yksin. Minä vielä harjoittelen kotikoiran sääntöjä. Hoitajien tullessa kotiin olin kuitenkin rauhaksiin sohvalla enkä ollut tuhonnut mitään.
Alkuun jännitin uusia ihmisiäni kovasti, mutta hain kuitenkin turvaa jännän paikan tullessa eteen. Kerjäsin paljon rapsutuksia, ah ne on niin ihania! Vikana hoitopäivänä piipitin kovasti, ehkä hain huomiota tai olin hieman stressaantunut. Lopetin sen nopeasti, kun pääsin sohvalle viereen ja rapsuteltavaksi. Ratikat, pyörät, bussit oli kaikki minulle ihan okei. Nyt olen taas täällä maaseudulla ja odotan vain, että seuraavaksi pääsisin sinne loppuelämän kotiini. ♥
Kuulumisia kotihoidosta 01.03.2025
Moikka seuraajat! Minä poika täällä taas ajattelin tulla kertomaan miten täällä kotihoidossa on mennyt. Olen kovin mukavuudenhaluinen veitikka, ja ajoittain minulta saattaa tulla lirut sisälle koska kurjalla kelillä en millään tahtoisi mennä ulos. Minä pysyn mielummin sisällä kuivassa ja lämpimässä. Täällä on useampi koira kanssani hoidossa, ja tulenkin ihan hyvin muiden kanssa toimeen, mutta voi veikkonen jos joku on vienyt minun nukkumapaikan! Sitten menen kuonon eteen haukkumaan niin pitkäksi aikaa että tuo ryökäle kyllästyy ja lähtee pois. Aika ovela olen. Myös ruokailu on minulle tärkeä asia, ja tarvitsen ehdottomasti oman rauhan.
Minä pääsin mukaan jonkinlaiseen sukkasoppaan, siellä nämä kaksijalkaiset tepastelivat menemään villasukissa. Hölmön hommaa sanon minä. Käyttäydyin oikein hyvin vaikka porukkaa oli paljon ja otin rapsutukset ilolla vastaan vierailtakin ihmisiltä. Muut koirat haukun ulkona, mutta tämäkin tapa on varmasti kitkettävissä pois koulutuksella. Olenkin hyvin helposti motivoitavissa herkuilla ja otan kontaktia hoitajaani. Katsothan uudet videoni ja toivottavasti pääsisin pian omaan kotiini. ♥
Kuulumisia kotihoidosta 28.10.2024
Reipas Viskis täällä moi! Olen sellainen yllätyskoira. Mietit varmasti, mitä se oikein tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että asuin Penkta Kojan tarhalla yli 1,5 vuotta eikä kukaan voi ymmärtää, mistä se oikein johtuu. Olen kompaktin kokoinen, tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja ihmisten huomio tuntuu ihanalta.
Matkustin viikonloppuna kotihoitoon ja tämä on ollut hieman jännittävää aikaa. Merkkasinkin nurkan jos toisenkin, mutta aika nopeasti tajusin, ettei se kannata. Sen jälkeen kaikki pisut olen luikautellut ulos. Nää on niitä isojen poikien hommia, kyllä te varmasti ymmärrätte. Minua on välillä vähän itkettänyt ja olen purkanut stressiä nylkyttämällä peittoa.. Kovasti lohduttivat muut koirat ja kotihoitaja, että tämä on täysin normaali tapa reagoida isoon elämänmuutokseen. Parasta tässä kotihoitohommassa on se, että olen päässyt nukkumaan sänkyyn! Oletteko te ikinä nukkuneet sellaisessa? Laitoin pään tyynylle ja menin tosi lähelle ihmistä uinumaan. En voi käsittää, että maailmassa on näin ihanan pehmeä paikka, jossa levätä hiljaisuuden vallitessa.
Tarhalla
Olen hurmaava nuoriherra Viskis. Tieni vei Penkta Kojan tarhalle, kun omistajani kuoli eikä ollut ketään, kuka olisi huolehtinut minusta. Niin surullista kuin se onkin, on se myös valitettavan yleistä täällä. Vaikka omistajalla omaisia olisi ollutkin, päätyy koira usein tarhalle, koska kukaan ei halua ottaa sitä omakseen. Aivan kuin meillä ei olisi mitään arvoa, vaan olisimme vain taakkana. Se on erityisen vaikeaa koirille, joilla on ollut hyvä ja rakastava omistaja.
Olen hieman pidättyväinen ja melko rauhallinen koira. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että tulen näyttämään uusia ominaisuuksia itsestäni, kun olen kotiutunut. Täällä tarhalla on stressaavaa ja olemme usein hieman sulkeutuneita. Kotioloissa, kun pääsemme rentoutumaan, pääsevät todelliset luonteemme tulemaan esiin.
En välittömästi luota vieraisiin ihmisiin varsinkaan, jos he tulevat liian liki minua, kuten yrittävät halata minua tai muuten väkisin näpelöidä. Kuitenkin, kun tutustun ihmisiin, olen oikein mukava ja rakastava ja koira. Tarvitsen vain hieman aikaa mittailla uusia tuttavuuksia.
Minä rakastan yli kaiken lenkeillä käymistä vapaaehtoisten kanssa ja tietenkin niitä rapsutuksia ja herkkuja! Tulen toimeen koirien kanssa, jotka omaavat saman temperamentin kuin minä, joten tulevassa kodissani voisi olla minulle kaveri odottamassa.
Näin kevään tullen, kun luontokin herää taas eloon, olisi ihanaa päästä itsekin aloittamaan uusi elämä puhtaalta pöydältä. Jos siis tämmöinen isokorvainen pojankloppi kosketti sydäntäsi, heitä hakemusta tännepäin! Minä täällä tarhalla pidän lipun korkealla ja toivon sydämessäni.
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
