Olen saanut oman kodin 10.2025 ♥
Terveisiä kotihoidosta 3.7.2025
Moikka, Alva täällä, nyt kotihoidossa kolmatta kuukautta! Muutto uuteen ympäristöön on tehnyt minulle todella hyvää – elämä tuntuu rauhallisemmalta ja olen päässyt näyttämään, kuinka hieno ja fiksu koira minussa asuukaan.
Olen tavannut paljon uusia ihmisiä, ja ihmiset ovatkin mielestäni parasta ikinä – etenkin jos niillä on herkkuja tai vapaita käsiä rapsutuksille. Häntä ja koko pylly heiluu tervehtiessäni ihmisystäviäni. Koirapuistossa olen tavannut myös muita koiria, ja leikkikaveriksi tuntuisi kelpaavan kuka vain. Olen viritellyt leikkejä aidan läpi monen koiran kanssa, ja päässyt muutaman nuoren uroksen kanssa myös samalle puolelle painimaan.
Nykyään en enää pelkää varjoja, enkä hypi kattoon joka ikisestä narahduksesta. Ihmeelliset äänet, kuten tehosekoitin, saattavat vielä aiheuttaa haukahduksen, mutta hei, sehän onkin ihan kummallinen kapine. Pureskelen edelleen mielelläni, joten tarvitsen reilusti sallittua pureskeltavaa, jotta en vahingossa siirry sisustussuunnittelun pariin. Tottelen käskyjä aika hyvin, ja osaankin vaihtaa kielletyn tavaran ruokaan. Kun minua on aktivoitu sopivasti, olen kotioloissa aika rauhallinen kaveri.
Kuljen autossa nykyään mallikkaasti: hyppään kyytiin itse, katselen maisemia tai torkun, ja odotan rauhassa vaikka kauppareissun ajan. Yksinolot sujuvat edelleen hyvin ja öisin nukun tyytyväisenä omassa pedissäni.
Hihnassa minulla riittää vielä intoa turhankin paljon. Ulkona on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että välillä säntäilen vähän sinne sun tänne. Toisia koiria nähdessäni saatan alkaa haukkua ja hyppiä. Tutulla lenkkialueella olen kuitenkin jo hieman rauhoittunut ja osaan kulkea rennommin. Kauempaa kulkevat koirat eivät enää välttämättä aiheuta reaktiota.
En ole enää purrut ihmisiäni jännityksen purkamiseen – kotihoitajani on lempeästi opettanut minulle uusia tapoja käsitellä tunteitani, ja se on tuottanut tulosta. Olen edelleen herkkä, tarkka ja nopea reagoimaan, ja juuri siksi tarvitsenkin vierelleni ihmisen, joka ymmärtää minua, mutta osaa myös olla jämpti. Sellaisen, joka ei säikähdä, vaan seisoo vakaana rinnallani ja osaa viestittää olemuksellaan että kaikki on hyvin. Kehitykseni on ollut huimaa, ja olenkin jo hyvää vauhtia matkalla kunnon koirakansalaiseksi, jonka kanssa voi oikeasti jakaa arkea. Minut adoptoidaan rauhalliselle alueelle, ja – koska nautin ihmisteni jakamattomasta huomiosta – perheeseen, jossa ei ole muita eläimiä.
Minussa on hurjasti potentiaalia sekä suuri sydän täynnä rakkautta, joten tavataanhan jo pian?
Päivitys Suomesta 26.2.2025
Pikimusta kaunotar Alva tässä hei. Olen ollut Suomessa nyt noin seitsemän kuukautta. Minulla meni ensimmäisessä kodissani perheen toisen koiran kanssa niin sanotusti sukset ristiin ja etsinkin nyt itselleni sopivampaa kotia aikuistaloudesta, ainoana lemmikkinä. Olisitko sinä se luotettava, pitkäjänteinen ihminen, joka tahtoisit minusta ainoan silmäteräsi eloasi ihastuttamaan?
Olen reipas, utelias, fiksu ja pätevä neitokainen. Otan vain hiukan herkästi kierroksia! Jännitän joitakin asioita niin, etten aina oikein tiedä miten päin olisin tai miten niihin tulisi suhtautua. Äärimmäisen kiihdyksissäni saatan joutua turvautumaan hampaisiini. En minä pahaa tarkoita, en vain aina oikein tiedä miten muuten ahdistukseni purkaisin. Voisitko auttaa minua kanavoimaan energiaani paremmin?
Ulkoillessa saatan vetää ja kiihtyä, etenkin muiden koirien näkemisestä. Toiset koirat jännittävät minua ja reagoin niihin voimakkaasti. Minua saattaa alkaa pelottaa niin, että yritän riuhtoa ja päästä pakoon. Pelkään myös muiden koirien haukkua. Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi oikeissa olosuhteissa vielä ystävystyä jonkin lajitoverini kanssa, mutta lähtökohtaisesti viihtyisin ainoana prinsessana ihmisten kanssa puuhaten. Olen pärjännyt kaupungissa, mutta hyötyisin selvästi rauhallisesta asuinalueesta. Tutulla, rauhallisella alueella lenkkeily sujuu rattoisammin. Rakastan metsässä nuuskuttelua, tutkimista ja tonkimista ja voisin uppoutua metsäseikkailuihin tuntikausiksi.
Sisätiloissa ollessa minua on kehuttu aika mutkattomaksi kaveriksi. Tulen hakemaan ihmisiltä hellyyttä ja rapsutuksia ja toisinaan käperryn kainaloon päiväunille. Tykkään leikkiä leluillani ja heitellä niitä. Toisaalta osaan rauhoittua omiin oloihini ja yöt nukun kaikessa rauhassa omassa pedissäni. Yksinolotkin ovat sujuneet mallikkaasti. Toisinaan jotkin omasta mielestäni ihmeelliset äänet ja vaikkapa valon heijastelut saattavat arveluttaa minua. Useimpiin arkisiin asioihin olen kuitenkin alkanut tottua aika hyvin ja jopa kaikkien inhoama imuri alkaa olla jo jokseenkin siedettävien listalla.
Alkujännityksen jälkeen olen pitänyt kaikista tapaamistani ihmisistä. Miehiä en tosin ole oikein päässyt kunnolla tapaamaan. Kiinnyn omiin ihmisiini ja hakeudun mielelläni heidän seuraansa, mutta toisaalta osaan olla myös aika itsenäinen. Ilahdun kaikenlaisesta yhdessä puuhaamisesta, olen motivoitunut oppimaan ja makupaloilla motivaationi lisääntyy entisestään.
Puremiseni on vähentynyt huomattavasti, kun olen saanut oikeanlaista lempeää ohjausta ja oppinut erilaisia tukitaitoja. Olen osannut enenevissä määrin purkaa kiihtymystäni leluihin ja muihin minulle tarkoitettuihin purtaviin asioihin. On oikeastaan enää vain ne tietyt tilanteet, jotka vaativat ihmiseltäni erityistä tarkkaavaisuutta. Tarvitsisin rinnalleni kärsivällisen ja osaavan ihmisen rauhoittelemaan ja opastamaan minua yli jännityksistäni.
Vaikka minulla on muutamia haasteita ja erityistarpeita, olen silti myös tavattoman söötti ja iloinen hännänheiluttaja ja kumppani, jolla on paljon annettavaa! Kanssani on jo treenailtu asioita, joten ihan nollasta ei tarvitse lähteä liikkeelle – tulee vain olla osaamista ja pitkäjänteisyyttä käydä kanssani tätä prosessia läpi. Älykkäänä ja yhteistyöhaluisena koirana saan varmasti jutun juonesta kiinni ja voimme yhdessä löytää ratkaisut ja arkea helpottavat toimintamallit, joiden myötä yhteiselosta ja ulkoilustakin tulee rennompaa ja miellyttävää molemmille. Valloitinko jo sydämesi? Lähetähän siis adoptiohakemuksesi pian ja tule tapaamaan minua!
Tarhalla
Hei kaikille! Olen suloinen yönmusta, mutta kesäpäivääkin lempeämpi Bagira. Saavuin Mazas Draugas -koiratarhalle eräästä kylästä Pasvalysin alueelta pohjoisesta Liettuasta. Olin aiemmin osa perhettä, jossa asuin kolmen muun koiran kanssa. Minusta ja kavereistani tehtiin kuitenkin eläinsuojeluilmoitus kokemastamme laiminlyönnistä ja osaksemme tulleesta huonosta eläintenpidosta, mikä johti meidän takavarikointiimme eläinsuojeluviranomaisten toimesta.
Aluksi olin melko surumielinen ja pelokas koira, sillä olin tottunut (ainakin jonkinlaiseen) perhe-elämään, ja uusi ympäristö tuntui oudolta. Kuvista näet, millaisessa paikassa asuin. Äänet ja ja äkkinäiset liikket saivat minut aluksi säikähtämään. Vähitellen olen kuitenkin alkanut sopeutua tarhaolosuhteisiin ja luottamukseni ihmisiin on syventynyt. Sen huomaa siitä, että minusta on tullut lempeä ja rauhallinen koirakaveri, joka vallan ilahtuu ihmisten lähestyessä minua.
Koska en ainakaan tarhaolosuhteissa ole erityisen haukkuherkkä, voisin soveltua hyvin kerrostalo-asukiksi. Kaikesta laiminlyönnistä huolimatta minulla ei tunnu olevan mitään erityistä käytöshäiriötä. Jopa lääkärikäynnit ovat onnistuneet hienosti kanssani. Kaiken kaikkiaan tunnun ottavani kaikella tyyneydellä ja tyytyväisyydellä vastaan kaikkea osakseni tulevaa.
Koska olen asunut pienessä laumassa, tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Reipas koirakaveri olisi minulle eduksi, mutta ihmisen huomio on kuitenkin minulle kaikki kaikessa. Jos koirakaveria ei löydy kotoa, kaipaan kaltaisteni seuraa koirapuistosta tai muista koirasosiaalisista tilanteista.
Yhteenvetona minusta voisi sanoa, että olen melko helposti lähestyttävä, mutkaton ja sopeutuva koira, joka etsii uutta rakastavaa kotia. Kaltaiseni mustat mustit saattavat jäädä usein toisten koirien varjoon tarhalle ja toivonkin sydämeni pohjasta, että joku huomaisi minut. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
