Kauan kauan sitten löydettiin villi ja arka pieni sähikäispallo juoksentelemasta yksin Vilnan kaduilla. Tämä likainen nokipallo olin minä, pikkuriikkinen koiranalku. Eräänä päivänä minut napattiin kuitenkin kiinni terveystarkastajien toimesta. Luulin, että päiväni oli luetut. Itseasiassa näin olikin, koska kukaan ei halunnut ottaa kaltaistani todennäköisesti kadulle syntynyttä luokseen. Kuin ihmeen kaupalla sain kuin sainkin uuden mahdollisuuden, kun eräs SOS Gyvunain tarhan työntekijä pyysi ottamaan minut tarhalle asukiksi.
Vakioasukki minusta toden totta tulikin, sillä olen käytännössä koko ikäni, seitsemän pitkää vuotta, asunut tarhalla. Se on koiran elämässä piiiitkä aika, sillä minulla ei ole seitsemää elämää, vaan vain tämä yksi! Keskeytynyt pentuaikani näkyy paitsi käytöksessäni, myös ulkonäössäni. Tuntuu, että täällä tarhalla, jossa päivät muistuttavat toisiaan, elän jonkinlaisessa ajattomassa tyhjiössä. Aika tuntuu pysähtyneen myös siltä osin, että näytän edelleen ihan pennulta!
Eriskummallinen elämäni on muovannut luonteestani hieman erikoisen. Olen tällainen ujo pomo! En tykkää pitää edustuspuheita, mutta olen taustoilla vaikuttava johtajahahmo. Arvostan yksityisyttä. Tarhalla en ole edistynyt merkittävästi luottamuksen rakentamisessa ihmisiin, koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta luoda kiintymyssuhdetta keneenkään. Sen sijaan koirien kanssa pärjään upeasti. Olen siis hieman epäluuloinen pääjalkaisia kohtaan. Jos koen olevani uhattu, haukun varmasti ja saatan jopa irvistää! En kuitenkaan pure, ellei minua oteta vasten tahtoani syliin. Olenkin tällainen vaatimation sivustaseuraaja, joka kuitenkin edelleen kavahtaa ihmisen kosketusta. Tämä on kuitenkin tottumuskysymys ja ottaisin, jos vaan uskaltaisin, niin kovin mielelläni ystävyyttä vastaan. Tähän mennessä olen tyytynyt seuraamaan menoa sivusta mukana.
Rakastan ruokaa ja yhteyden minuun saa varmasti syntymään nakin kautta. Otan herkkupalan mielelläni kädestä. On kuitenkin todennäköistä, ettei minusta kuitenkaan kehkeydy varsinaista sylikoiraa. Vaikka minulla on ollut kurja elämä, rakastan leikkiä. Välillä onnistun olemaan jopa huoleton!
Tarhaolosuhteissa en pääse kehittymään kunnolla. Toivon, että löydän vielä kodin, uuden alun, toipumisen ja elpymisen paikan, jossa kaltaistani katujen ja tarhan kasvattia ymmärretään ja jossa minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Uudelta omistajaltani pyydetään paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Reipas koirakaveri, joka näyttää, ettei ihmistä tarvitse pelätä, olisi minulle hyvin tärkeä kotivara! Lapsiperheeseen en sovi, vaan ideaali olisi minulle aikuistalous. Tiedän, että pyydän paljon, mutta luottamuksen rakennuttua olen valmis näyttämään parhaimpani ja sisimpäni. Kaltaiseni arkajalat ovat usein reipastuneet upeasti kotioloissa ja hyviä kokemuksia on saatu kaltaisiltani laitostuneilta kotiutuneilta kavereilta.
Uskovat, että taitavissa, lämpimissä ja osaavissa näpeissä taipuisin hyväksi kotikoiraksi. Ainakin oppisin nopeasti nauttia kodin mukavuuksista ja lämmöstä, sen voin taata. Voinko olla osa sinun perhettäsi?♥
