Miranda nyk. Mirkku

Sukupuoli:

Syntymäaika: 03.2019

Koko: n. 36 cm, 6,2 kg

Kotimaa: Liettua

Tarha: SOS Gyvunai

Sijainti: Omassa kodissa

Kotiutunut: 04.2025

Saapunut tarhalle: 09.2023

Etusivu / Adoptio / Varatut / Miranda nyk. Mirkku

28.6.2024

Täällä huhuilee vieno, mutta veikeä, hyvin sosiaalistumisen makuun päässyt pihanperän kasvatti, oikea populaatiokoira. Pärjään upeasti laumassa, mutta mitä todella kaipaan, on oman ihmisen huomio. Olen yhden ihmisen koira yhtä syvästi kuin katse, jolla tapitan omaa ihmistäni. Kaipaan omistajaltani ymmärrystä, aikaa, rakkautta ja huolenpitoa. Parhaiten pääsisin reipastumaan reippaan koirakaverin opissa. ♥

Olen saanut oman kodin 04.2025 ♥

Hellurei ja kappas mitä kaikkea tässä onkaan sattunut! Hyviä ja huonoja uutisia. Minulla vähän patellat vihotteli, joten takajalkani pääsivät kirurgin käsittelyyn. Nyt olen kuitenkin tervehtynyt ja vetreytynyt. Eli onni, että satuin olemaan näin hyvässä paikassa, sain tarvitsemaani hoitoa. Lisäksi pääsin mallikuvauksiin, katso ihmeessä uudet kuvani. Varsinainen malli olinkin, syötävän söpö.

Olen edelleen herttainen koira. Tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa, en ole aggressiivinen tai dominoiva. Ruokailemmekin kamujen kanssa samassa huoneessa, mutta siitä en pidä, että tulevat havittelemaan muonaani.

Ihmiset ujostuttavat minua vielä, mutta tuttujen tyyppien kanssa olen hyvää pataa. Ja kuten jo kerroin, varmasti tulen kiintymään tulevaan omistajaani täysillä, niin sanotun perskärpäsen minusta saat, kunhan sinä taas saat minun luottamukseni.

Eikö olisi ihana huomata edistysaskeleeni ja tehdä hieman hauraasta luonteestani särmikkäämpi? Tarhan väki todella toivoo, että kaltaiseni kultakimpale pääsisi omaan kotiin lepäämään ja opettelemaan uutta elämää. ♥

Elämäni alkoi Akmenėn kaupungista Liettuan pohjoiselta puolelta niin kutsutulta ”populaatiopihalta”, jossa jaoin elämäni n. 32 muun koiran kanssa. Tämä pienten vaaleiden ujojen, mutta äärimmäisten suloisten ja vallattomien koirien kerho pelastettiin iäkkään ja vähävaraisen ihmisen pihalta. Tarinastamme voi lukea täältä

Täällä SOS Gyvunain hyvämaineisella koiratarhalla Vilnassa olen reipastunut jo upeasti ja leimautunut voimakkaasti omaan hoitajaani. Vaikka olen elänyt vailla ihmisen kosketusta syrjäseudulla käytännössä koko ikäni, on ihmisen kaipuuni jopa niin syvä, että välillä unohdan ujouteni. Osoituksena luottamustani hoitajaani kohtaan, annan hänen vapaasti käsitellä ja kantaa itseäni. Vaikka välillä jännittääkin kovasti, en osoita aggressiota tai pure. Rakkautta omaa hoitajaani kohtaan osoitan lipittämämällä hänen nilkkaansa (ja toisinaan haukkaan vierasta ihmistä samasta paikasta, sillä kun minulle tulee hätä pöksyyn, saatan turvautua hampaisiini, tähän pelottavaan louhikkoon kidassani). Tämä asia, jota ei edes tavaksi voi kutsua, on kuitenkin vain näykkimistä, ei puremista. Tämäkin asia oletettavasti minusta sukeutuu pois, kunhan saan ensiksi hieman vakautta ja turvan tunnetta omaan elämääni ja olotilaani.

Hampaista puheenollen, minun tulisi ehkä päästä vilauttamaan tätä viehättävää alapurentaani hammaslääkärissä, jotta voidaan varmuudella sanoa, ettei purentani aiheuta minulle kipua. Kliiniset perustutkimukset tehdään täällä Liettuassa yhteistyöeläinlääkärillä, mutta kalliisiin hammastutkimuksiin täällä ei ole varaa. Syön kuitenkin ihan normaalisti, eikä alapurenta näytä vaikuttavan elämääni muulla tavoin kuin että saan hymyt ihmisten huulille, joka saa minut riemukkaalle tuulelle.

Oma hoitajani, jota niin kovasti jumaloin, ei aina edes ehdi pysähtyä aitaukseeni. Se tekee minut surulliseksi. Onneksi minulla sentään on monia kamuja täällä. Vaikka tarhalla tulee edistystä ujouden selättämisessä, on se melkoisen hidasta, sillä täällä on ainainen pula ajasta.

Minulle ihanteellinen koti olisikin sellainen, jossa minua olisi vastassa reipas koirakamu ja kärsivällinen, läsnäoleva ihminen, joka sen sijaan, että kaappaisi minut tiukkaan syleilyyn heti kättelyssä, osaa iloita pienistä edistymisen askelista aluksi hieman etäältä ja luottamuksen synnyttyä sitten hieman enemmän liki. Oletettavasti tulen kiintymään omaan omistajaani yhtä voimakkaasti kuin hoitajaani. Joten varoitus! Täältä olisi tulossa todellinen rakkauspakkaus. Olen selvästi yhden ihmisen koira!

Hoitajani välittää uudelle omistajalleni sellaiset tervehdykset, että olen haukku vailla vertaa. Pienessä koossa on suuri persoona, ja tiedä vaikka se liettualaiselle pikkukoiralle tyypillinen iso ego sieltä vielä pintautuisi.

Elämä vaikuttaa toden totta olevan seikkailu. Sitä vain on melko rankka paarustaa näillä pienillä tassuilla yksin. Kaipaan ihmistä, jolla olisi oikeasti aikaa minulle. Se olisi jotain niin suurenmoista ja ihanaa. Oma ihminen on asia, josta hädintuskin osaan edes haaveilla, koska minulla ei vielä koskaan ole ollut elämässäni sellaista tilannetta, että olisin saanut olla oman ihmiseni silmäterä.

Olisinpa jonkun oma! Pääsisinpä jo omaan kotiin! – Mirandasi. ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.