Olen saanut oman kodin 09.2024 ♥
Saapuessani tarhalle olin elänyt vain villikoiran elämää pienessä kylässä. Pelkäsin ihmisiä ympärilläni valtavasti. Pyrin pakoon kaikin mahdollisin tavoin ja häkissä ollessani etsin epätoivoisena piilopaikkaa. Olin vielä niin nuori, että en osannut kuin rimpuilla pois. Hampailla puolustaminen ei käynyt edes mielessäni.
Vapaaehtoiset Suomessa kuulivat minusta ensi kertaa tammikuussa. Olen kehittynyt vuoden alusta valtavasti ja nyt on aikani päästä hakemaan sitä oikeaa loppuelämän kotia itselleni. Nimeni on Sarange. Olen valtavan suloinen pieni tyttö, joka vaatii kuitenkin tulevalta perheeltään kärsivällisyyttä ja pyyteetöntä rakkautta. Olen pentuikäni herkkyyskaudet viettänyt ilman ihmiskosketusta ja opettelen yhteiseloa nyt. Voi olla, ettei minusta ikinä tule mitään joukon rohkeinta rimppakinttua, mutta mielettömän mahtavan ystävän tulee minulle mahdollisuuden antava saamaan.
Vapaaehtoiset Liettuasta ovat läpi kevään päivittäneet kuulumisiani. Aloitin matkani sillä, että opettelin syömään ihmisten läheisyydessä, ottamaan namupalan jos toisenkin ihmisen kädestä. Vaikka ihmiset ovatkin minulle tuntematon laji, johon vielä hieman epäillen tutustun, olen koirien kanssa kuin kala vedessä. Rakastan lajitovereitani ja heidän kanssaan vietetty aika on kerrassaan mahtavaa! Olen tavannut myös hyvin intensiivisen innokkaita kissoja, joiden kanssa olemme olleet hyvissä väleissä. Edes heidän tiiviit yrityksensä solmia ystävyyttä eivät ole herättäneet minussa kielteisiä tunteita.
Ruokailutapojen muuttumisen jälkeen oli aika hihnaharjoittelun. Aloitimme rauhassa pelkällä hihnan kiinnittämisellä ja olemme edenneet hurjan pitkälle – katsokaa vaikka videoistani, joissa yhdessä koiraystäväni kanssa kuljemme portaikkoa alas aamulenkille! Matkani aikana olen kerännyt mahdottomasti itseluottamusta. Enää en tyydy kävelyihin koiratarhan alueella, vaan haluan laajentaa reviiriäni myös lähimaastoon. Uskallan tutkia lähiympäristöä uteliaasti nenäni avulla.
Vaikka olen oppinut monia kotikoiran taitoja, on suhtautumiseni ihmisiin edelleen huomattavan epäilevä. Tutut ihmiset ovat minusta hyväksyttävää seuraa, mutta vieraat ovat minulle vielä liikaa. En ole tottunut kosketukseen ja sen saralla etenen hieman hitaammin kuin esimerkiksi ulkoilun suhteen. En ole päässyt sen ison kynnyksen yli, jossa ihmisen kosketus tuntuu rauhoittavalta ja palkitsevalta.
Eräs SOS Gyvunain vapaaehtoinen on tehnyt kanssani erityisesti työtä, jopa ottanut omaan kotiinsa tehostettuun kotikoiran perusopetukseen. Annetaan hänen kertoa yhteisen aikamme tapahtuneista askeleista eteenpäin:
“Olemme viettäneet muutamia iltoja kotonani Sarangen kanssa. Voin sanoa, että hän on edennyt valtavin harppauksin siitä päivästä, kun hän ensimmäistä kertaa marraskuussa saapui tarhalle.
Asuntoni oli hänelle ihan uusi paikka, joten Sarange viettää aikaa vielä pitkälti piileskellen. Välipalahetket ovat hänelle mieluisia ja silloin hän kaivautuu piilostaan päästäkseen osingoille. Monet tavalliset kodin äänet, kuten TV, kahvinkeitin ja imuri, ovat hänelle ihan uusia ja siksi myös pelottavia. Onneksi Sarange on löytänyt kotoani turvallisia piilopaikkoja, joihin sujahtaa vaikean tilanteen saapuessa eteen!
Muutamien vierailujen jälkeen hän on rohkaistunut tutkimaan ympäristöä ja kuulen hänen tassuttelevan ympäri asuntoa koko ajan enemmän. Hän on utelias pieni tyttö ja tutustuu mielellään esimerkiksi asunnon korkeisiin kohtiin. Varastelu on hänestä mukavaa!
Ulkoilut uudessa ympäristössä ovat menneet hienosti! Sarangen nähdessä hihnan hän on valmis ulkoilemaan ja kävelee itse ovelle. Oma koirani on hieman ujo, mutta Sarange menee häntäkin rohkeammin tutustumaan uusiin paikkoihin. Portaat eivät ole ongelma eikä asunnosta ja rapusta poistuminen ole hänestä ollenkaan pelottavaa. Ainoa todella pelottava asia ovat vieraat ihmiset.”
Melkoinen typy, vaikka itse sanonkin! Tuttujen ihmisten mukaan minulle sopisi rauhallinen koti hiljaisella asuinalueella, jossa pääsen kävelyille luonnon keskelle. Kaupunkiympäristö ei ole minua varten. Tulevassa kodissa tulisi olla rohkea koirakaveri näyttämään minulle mallia. Siellä voisi olla myös kisuja! Olisiko sinun kodissasi yhden Sarangen mentävä aukko? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
