Kuulumisia tarhalta 10.5.2025
Täällä Lazdis, moikka! Minulla menee hyvin – ihan samalla lailla kuin aina ennenkin. Haukun ja leikin Virbaliksen kanssa koko päivän, ja me jaksetaan vieläkin täysillä, mutta ei huolta, meitä ei tarvitse adoptoida samaan kotiin, vaikka kivaa se olisikin.
Me ollaan kyllä oikea ilopilleri-duo – meidän seurassa ei kukaan pitkästy! Tarhalla meistä tykätään tosi paljon, etenkin viikonloppuisin, kun ihmiset tulevat käymään ja kaipaavat pitkiä kävelylenkkejä. Me ollaan silloin elementissämme, häntä heiluu ja hymy herkässä.
Mutta tiedätkö mitä? Kaikesta huolimatta… yksikään koti ei ole vielä avautunut meille. Ei yhtäkään yhteydenottoa sen jälkeen, kun viimeksi kävit meitä katsomassa. Se vähän surettaa.
Täällä tarhalla olen täynnä patoutunutta energiaa.Käytiin tänään pitkällä lenkillä, varmaan tunnin mittainen, mutta silti hyppelin vielä ilmaan kuin taivas olisi ollut ihan hollilla – ei väsyttänyt yhtään! Säännöllinen liikunta auttanee minua kuitenkin chillaamaan. Täällä tarhalla en yksinkertaisesti pääse purkamaan tarpeeksi energiaa ja sitten lenkille päästyäni höyryän menemään!
Kuvien ottaminen oli vähän haastavaa, kun harvoin maltan pysyä paikoillani. Siksi mun kuvat tuleekin aina olemaan vähän vauhdikkaita – ihan niin kuin minäkin. Mutta hei, oonhan mä tosi söpö, oikea energiapakkaus ja ihan superystävällinen!
Katsohan uudet kuvani ja videoni!
13.8.2024
Rallattelu. Riemu. Rakkaus. Niistä taitaa olla tämä poju tehty. Mutta jaarittelut sikseen, mennäänkö oitis tarinaani?
Minä, koiraystäväni Virbalis ja eräs kissa olimme varsinaisia kyläluutia. Kolmenkoplana vaelsimme pitkin kyliä koko viime syksyn, kunnes joulukuussa pääsimme tarhalle. Tuumasivat, että tarhapaikka onkin mainio ”joululahja”, sillä olimme ainakin turvassa. Ja voi pojat, olihan se mukavaa, kun jouluateriaa ei tarvinnut etsiskellä. Se tarjoiltiin nimittäin ihan nokan eteen! Ken tietää, mitä olemme aikaisemmin kylillä saaneet syödäksemme. Tosin kaikesta huolimatta olen saanut pidettyä itseni yllättävän atleettisena.
Sain vieraita sieltä teiltä Suomesta, esittelin heille heti korkeushyppääjän taitojani, niin ihanaa oli nähdä heitä. Kutsuivatkin minua hieman AC/DC:ksi, vai mikä se oli. No oli mikä oli, täällä he hääräilivät ja antoivat minulle hellyyttä. Kävimme myös pienellä kävelyllä, parin korkeushypyn saattelemana. Olisinkin mainio ulkoilukaveri, kunhan minulle opetettaisiin lenkkeilyn alkeet, lenkkeily ja korkeushyppy olisi nääs hyvä pitää omina lajeinaan. Sopisin varmasti myös erilaisiin harrastuksiinkin.
Luonteeltani olen tasapainoinen ja ystävällinen, ja ulkoillessa en kiinnitä huomiota toisiin koiriin. Alkuun meillä oli Virbaliksen kanssa vähän kärhämää ruoka-aikana, mutta se ei ole mielestäni lainkaan ihme, sillä olemme välillä joutuneet elämään nälässä. Kokeneet tarhan työntekijät ruokkivat meitä hetken aikaa erikseen, ja nykyään ruokailut sujuvat kärisemättä ja ahmimatta. Olen myös hyvin motivoitavissa ruoalla, lemppari herkkuni on omena!
Taidan olla kylien kasvatti, eikä minulla täten liene koskaan ollut kotia. Entisenä kulkurina minulla onkin varmasti opittavaa, ja hulvattomuudestani huolimatta tarvitsen ihmiseltäni vielä hieman rohkaisua. Omalla ihmiselläni tulisi siis olla kärsivällisyyttä, mutta myös pilkettä silmäkulmassa. Kulkuriksi olen kuitenkin luottavaisen ja lempeän oloinen koira. Sohvaperunaksi minusta ei ole ja oma piha voisi helpottaa minun ja tulevan ihmiseni arkea. Piha-aidan korkeus tosin on hyvä myös ottaa huomioon, vink vink!
Mitäs sanot, pomppasinko sydämeesi?
Pääsisinkö viettämään seuraavan joulun oman ihmiseni kanssa?
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.