Olen saanut oman kodin 06.2025 ♥
Kuulumisia kotihoidosta 06.03.2025
Viime kesänä pääsin tänne Suomeen ikiomaan kotiin. Nyt vihdoinkin, kun minulla on se kauan toivomani oma ihminen, en haluaisi päästää häntä lainkaan silmistäni. Sen vuoksi minua jännittääkin vielä ihan liikaa nuo yksinolot. Yksin kotiin jäädessä pidän kovaa meteliä – haukun sekä kiljahtelen, ihmistäni niin kovasti kaivaten ja pisutkin voivat siinä lirahtaa alle. Tämän vuoksi etsinkin nyt uutta kotia, mieluusti rauhallisemmalta asuinseudulta.
Omaan jo monia kaupunkilaispojan taitoja. Minut saattaa bongata istuskelemasta ratikan, junan tai dösän kyydistä ja meitsihän matkustaa niissä kuin vanha tekijä! Olen vielä niin näppärän kokoinen, että minut on helppo napata syliin. En pelkää ollenkaan hissiä ja osaan myös tarvittaessa nousta rappusetkin. Yöt nukun useimmiten omassa pedissäni tai saatan hiipiä hissukseni oman ihmiseni kainaloon keskellä yötä – tietysti mahdollisimman kylkeen kiinni, vaikkei tilaa niin olisikaan. Minun mieleeni onkin saada mahdollisimman paljon huomiota ja läheisyyttä ihmisiltä – myös ventovieraat menen iloisesti tervehtimään rapsutusten toivossa. Olen siis tosi sosiaalinen poika!
En ole vielä hirveästi päässyt leluilla leikkimisen makuun, mutta oikein innostuessani saatan antaa kyytiä pehmoleluille. Ihmiseni kanssa leikkiessä hammastelen mieluusti hänen käsiään – sitähän me koiratkin teemme toisillemme. Olisihan niille hampaille ehkä vähän hyödyllisempääkin käyttöä, kuten vaikka puruluiden järsiminen, niitä tykkään kyllä natustella.
Teen kotona mielellään herkkupalkkaa vastaan perustemppuja. Lenkille lähtiessä osaan käskystä käydä istumaan ja odottaa lupaa lähteä liikkeelle. Sitten toisinaan nuo hienosti sisätiloissa osaamani opit jostain syystä unohtuvat tuolla lenkillä. No erityisesti silloin, kun toinen koira tulee vastaan. Riippuu toki tilanteesta, mutta jos tullaan liian liki, niin silloin minulla menee herkästi hihnassa kiskomiseksi ja haukkumiseksi. Olisi vaan helpompi viilettää irti ilman mitään talutushihnoja, niinhän me entisessä elämässäkin kadulla tehtiin. Toisaalta silloin ei ollut mitään näitä nykyisiä ylellisyyksiä, kuten lämpimiä sisätiloja, laadukasta muonaa tai mahdollisuutta käperyä sohvalle oman ihmisen viereen vailla huolen häivää. Olisin siis kyllä valmis opettelemaan tuota hihnakäytöstä – se vaan vaatii määrätietoisen ja asiaan perehtyneen ihmisen opastamaan minua.
Haasteista huolimatta, olen mitä ihanin ja elämäniloisin kaveri. Tunnen itseni hyvin onnelliseksi, kun saan viettää aikaa oman ihmiseni seurassa – silloin koen oloni turvalliseksi. Toivoisin, että joku päivä saisin tuon saman turvallisuuden tunteen säilymään myös kotiin yksin jäädessäni. Jos sinulla on kokemusta tällaisesta eroahdistuksesta ja sen työstämisestä, olet pitkäpinnainen ja valmis antamaan aikaa, niin käyhän kurkkaamassa uusimmat kuvani – tähän veikeään hymyyn on vaikea olla ihastumatta. Jos minun tarinani sulatti sydämesi, niin ei muuta kun tervetuloa tapaamaan minua! Herkkispoju odottaa saavansa rakkauskirjeitä adoptiohakemuksen muodossa. ♥
Tarhalla
Minut löydettiin vaeltelemasta Elektrenain kaduilta eikä kukaan ole kaivannut minua lukuisista omistajan etsimisyrityksistä huolimatta. Valitettavasti aikuisilla mustilla tai mustanruskeilla koirilla ei ole Liettuassa oikeastaan ollenkaan mahdollisuuksia tulevaisuuteen, sillä ulkonäkö merkkaa niin paljon. Vaikka kyseessä olisi kaikista lutuisin ja hellyydenkipein murunen, se jää huomaamatta koiran “tavallisuuden” takia. Eikö olekin sääli?
Olen aina iloinen ja positiivinen veikkonen. Ihmiset ovat minulle ykkösasia, rakastan loputtomasti rapsutuksia ja hellyydenosoituksia. Suomalaisten vapaaehtoisten vieraillessa tarhalla hyppäsin suoraan syliin! Lähden mielelläni kävelyille vapaaehtoisten kanssa, sillä olen luonteeltani utelias ja rohkea. Kokonaisuutena siis aikastas suloinen tapaus. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
