Heinäkuu 2025: Nyt tulee iso uutinen: minulle on löytynyt ikioma koti Suomesta! Kodin löytyminen tarkoittaa myös, että kummikoiruuteni päättyy. Haluan sanoa sinulle suuret kiitokset siitä, että olet ollut tukenani ja seurannut matkaani kohti hyvää terveyttä ja omaa perhettä.
Olen Tinkis, 9-vuotias elämäniloinen ja kaikkia rakastava koirapoika Mazas Draugasin tarhalta. Minulla todettiin maksasyöpä ja sain siihen hoitoa kunnes… tadaa… olen juuri saanut tietää että kasvaimia ei enää ole ja olen nyt myös kodinetsijä 💛
Minä pääsin käymään tarhan vapaaehtoisten kanssa Suomessa. Matka sujui hienosti ja osallistuin tarhan väen rinnalla moniin merkityksellisiin hetkiin, tutustuin uusiin ihmisiin ja paikkoihin, voi kuinka ihanaa se olikaan. Lauantaina 1.6. sain olla mukana uusien kotiutuneiden koirien onnenpäivässä, eli juhlistamassa koirien luovutusta omiin koteihinsa. Seurasin tapahtumaa iloisena, toivoen hiljaa mielessäni, että jonain päivänä minäkin saisin saman mahdollisuuden. Sitä odottaessa, olen onnekas että kummini auttavat minua saamaan erityisruokaa virtsakiviini sekä lisäravinteita maksan toiminnan tueksi.
Kuulumiset 04.05.2025
Minulle kuuluu näin keväällä hyvää! Olen energinen ja reipas, ja kevään aikana minulle on tehty paljon tutkimuksia vointini seuraamiseksi. Vatsa ei ole enää kerännyt nestettä, ja veriarvotkin ovat pysyneet hyvinä. Kävin Kaunasissa tarkemmissa tutkimuksissa, joissa ei löytynyt mitään huolestuttavaa. Tämä on pieni mysteeri, mutta olen onnellinen, jihuu! 💛 Saan nyt erityisruokaa virtsakivien vuoksi ja mahdollisesti menen vielä sydäntutkimuksiin. Tarhalla minua hoidetaan hyvin, saan paljon huomiota ja rakkautta. Hoitajat sanovat, että olen tosi ihana tyyppi.
Saavuin tänne Mazas Draugasin tarhalle huhtikuussa Birzain alueelta. Entinen omistajani huolehti minusta kyllä parhaan osaamisensa mukaan, mutta eihän se kummoista koiranelämää ollut. Entisessä elämässäni minulla oli nimittäin hyvin vapaa kasvatus ja sain kulkea kylillä omine nokkineni. Kyseisen pikkukaupungin valvojat ohjeistivat omistajaani pitämään minut hihnassa ja hän tottelikin kuuliaisesti. Omistajani päätti sitten muuttaa kaupunkiin ja minä en sopinut uusiin kuvioihin, niin minusta tuli turha ja tarpeeton.
Päädyin omistajani hylkäämänä tänne tarhalle ja ei elämä ole yhtään huonompaa, sanoisin että minusta huolehditaan jopa paremmin täällä. Olen kaikkien työntekijöiden suosikki ja hurmaan jokaisen, jolla on kunnia tavata minut. Olenhan valtavan ystävällinen ihan jokaiselle ja hukutan kaikki suukkoihin. Myös tarhan muut koirat ovat kavereitani karvoihin katsomatta.
Koska olen aina niin iloinen ja valloittavan hyväntuulinen, tarhalla ajattelivat että löydän kodin tuota pikaa. Pehmeä peti ja oma rakastava perhe, mitä muuta sitä pieni koira voisi toivoa. Elämä tuntuu joskus kuitenkin hyvin epäreilulta. En kerennyt edes aloittaa kodinetsintää, kun tarhalta huomattiin, että vatsani alueelle alkoi kerääntyä nestettä ja asiaa lähdettiin tutkimaan tarkemmin. Kaikkien suureksi suruksi minulta löytyi maksasyöpä.
Ikävä kyllä minun kohdallani syöpää ei voi enää parantaa, mutta oloani helpottavat viikottaiset käynnit eläinlääkärin luona, missä vatsastani poistetaan sinne kerääntynyt neste. Sairaudestani huolimatta jaksan edelleen olla iloinen ja täynnä elämää. Tällä hetkellä olen vielä hyvinvoiva ja kivuton, mutta kaikki tietävät, että jossain vaiheessa tilanne tulee olemaan toinen ja on minun aikana lähteä viimeiselle matkalleni.
Hoitoni tulevat tiukassa taloustilanteessa painivalle tarhalle kalliiksi ja etsinkin kummeja, jotka auttaisivat hoitojen kustantamisessa. Minä saan viettää loppuelämäni täällä tarhalla rakastettuna, katto pääni päällä ja kuppi täynnä herkkuruokaa. Kukaan ei tiedä paljonko minulla on aikaa, mutta minulle halutaan antaa vielä mahdollisuus nauttia viimeisistä päivistäni niin kauan kuin vointini sen suo. Haluaisitko siis olla kummini? ♥
