Olen saanut oman kodin 03.2025 ♥
Päädyin tänne turvakotiin Valeta-nimisen koiran kanssa autiotalosta, jonne meidät oltiin hylätty. Siellä oli hiljaista ja kylmää. Öisin makasin kovalla lattialla tai maassa ja joskus tuuli puhalsi niin, että värisin kylmästä.
Päivästä toiseen odotin sydän toivoa täynnä, että ehkä joku tulisi hakemaan meidät pois. Lopulta tämä ihme tapahtui ja pääsimme turvaan Liettuan suurimpaan yksityiseen koiratarhaan. On selvää, ettemme olisi pärjänneet enää kauaa keskenämme.
Kun tulimme pelastetuiksi, hiljainen autiotalo muuttui eloisaksi haukuista kaikuvaksi koirien turvakodiksi. Vaikka täällä on melko stessaavaa ja ahdasta, kyllä tarhaolosuhteet autiotalon voittaa!
Enpä taida tietää edes osata haaveilla paremmasta, mutta olen kuullut, että on olemassa sellainen paikka, jota kodiksi kutsutaan. Tällainen paikka on kuulemma sellainen, jossa on olemassa pehmeä peti, lämpimät lattiat ja tuo uskomaton ja ehtymätön ruokakuppi, joka kuin taikaiskusta ilmestyy aina samaan paikkaan joka päivä! Kuulitkos, jo-ka i-ki-nen päi-vä!! Tällaiset kertomukset tuntuvat minusta melkein liian hyvältä ollakseen totta, sillä aiemmin minun piti etsiä ruokani vailla tietoa, mistä seuraava murena masuun löytyisi. Nämä kaikki kokemukset tekevät minusta samalla äärimmäisen vaatimattoman, toisaalta hieman vakavan, mutta vakaan ja hyvähermoisen koiran. Olen lähtökohtaisesti vähään tyytyvä ja kaikkeen osakseni tulleeseen tavattoman kiitollinen tapaus.
Otan menetettyä elämääni takaisin, eivätkä kävelyt kanssani ole tylsiä; tykkään juosta, vedessä käyttäydyn kuin paraskin vesikirppu, kun hyppään lampeen tai lätäkköön uimaan onnesta soikeana.
Seuraelämä on kuitenkin paras mitä tiedän. Siitä puhe mistä puute! Vaikka minulla ei elämäni aikana ole ollut kuin vähäisesti vuorovaikutustilanteita ihmisen kanssa, olen kuin seurusteluveteraani! Suorastaan hurmaannun saamastani huomiosta. Se näkyy ulospäin ja olenkin hurmannut kaikki tapaamani ihmiseni omalla hykerryttävän hilpeällä ja svengaavalla tyylilläni. Tältä hepulta ei pilkettä silmäkulmasta puutu! Tervehdin uusia ihmisiä lämpimästi häntä hulmuten ja lähden aina mielelläni vapaaehtoisten kanssaan kävelylle.
Herkkyyteni konkretisoituu maharapsutuksiin. Se, että rescuekoira uskaltaa paljastaa vatsansa, voi vaatia jopa vuosien työtä. Minäpoika osaan heittäytyä hellittäväksi ilman epäilystäkään. Luottamukseni ihmiseen on siis kaikesta huolimatta kuin ihmeen kaupalla säilynyt. Vaikutan olevan heitteille jätetty, mutta vakavimmilta vaurioilta välttynyt koira.
Lisäksi asia, mitä ei aina ole keskuudessamme itsestäänselvyys, tulen loistavasti toimeen muiden koirien kanssa, myös muiden urosten. Taidan olla aika viisas, enkä provosoidu taikka provosoi turhasta.
Olisin kuulemma jo kotona, enkä ehkä koskaan hylätty, jos olisin söpö sylikoira, puudeli tai russeli. Kohtalokseni on koitunut hieman rujo ja jokseenkin tavanomaisen koiran ulkomuoto. Ehkäpä joku näkisi minussa jotain, mitä tarhalla häkkini ohikulkevat eivät näe.
Onkohan minulle tässä suuressa ja ihmeellisessä maailmassa olemassa ihan minulle tarkoitetut ihmiset, joille voisin osoittaa pyyteetöntä rakkautta ja kiintymystä? Etsin sellaista ihmistä tai perhettä, joka nauttii ulkoilusta ja on valmis antamaan minulle paljon rapsutuksia ja herkkuja (joita osaan kyllä nätisti pyytää!). Käytäisiin yhdessä pitkillä kävelyillä, hypittäisiin lammikoihin ja vietettäisiin aikaa yhdessä kylkimyyryssä?
Olen valmis lähtemään uuteen kotiin, missä saisin olla rakastettu ja jakaa kaiken rakkauteni! ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
