Kuulumisia kotihoidosta 23.7.2026
Hei! Minä olen Ruu ❤️
Olen Liettuasta Suomeen marraskuussa 2024 muuttanut noin 16-kiloinen koiraneiti, joka etsii nyt sitä uutta ihan ikiomaa loppuelämän kotia.
Olen enemmän luonnossa viihtyvä tutkimusmatkailija kuin kaupungin hulinoiden ystävä. Rakastan pitkiä metsälenkkejä, maksamakkaraa, maharapsutuksia, talvea ja herkkujen etsimistä sammalikosta. Jos vastaan tulee mustikoita, nekin saattavat päätyä parempaan talteen minun avullani!
Olen rauhallinen tyyppi enkä mikään koheltaja. Koirapuistojen riehunta ei oikein ole minun juttuni – kuljen mieluummin omia polkujani. Remmissä kuljen hienosti, ja autoon hyppään reippaasti itse. Turvavyössä matkustan mielelläni, mutta suljetussa kuljetusboksissa en viihdy.
Kaikkein tärkeintä maailmassa ovat kuitenkin omat ihmiseni. Kiinnyn omaan laumaani todella syvästi, ja juuri siinä piilee myös suurin haasteeni, jonka vuoksi olen uutta kotia etsimässä.
Minulla on nimittäin voimakas eroahdistus.
Yksin jääminen on minulle vaikeaa. Kun ihmiseni lähtee, en osaa rauhoittua, vaan kuljen levottomasti ympäri asuntoa ja haukun. Olen myös tehnyt tuhotöitä yksin ollessani. Kun oma ihminen palaa kotiin, minusta näkee, että olen ollut hyvin stressaantunut. Olen aidosti hätääntynyt siitä, että minut jätetään yksin.
Siksi etsin kotia, jossa minun ei tarvitse juuri jäädä yksin ja jossa ymmärretään, että tarvitsen aikaa, turvallisuutta ja paljon läheisyyttä. Minulla on myös oma tärkeä turvapaikkani, yleensä sängyn alla, jossa saan levätä rauhassa.
Kerrostalo ei ole minulle oikea paikka. Kuuntelen siellä jatkuvasti rappukäytävän ääniä ja stressaannun helposti. Rauhallisempi ympäristö olisi minulle paras. Auton torvet ja ukkonen jännittävät minua, mutta esimerkiksi lentokoneiden äänet eivät haittaa.
Minä pidän kovasti toisista koirista. Ohitukset sujuvat hienosti ja tulen toimeen niin urosten kuin narttujenkin kanssa. Kissat eivät kuitenkaan kuulu minun toivelistalleni.
Lapsista pidän. Nykyisessä kodissani on teini-ikäinen lapsi, jonka kanssa olemme tulleet hienosti toimeen. Myös ulkona lapset saavat tulla silittämään minua. Naiset ovat minusta yleensä heti mukavia, mutta osa miehistä jännittää minua vielä erityisesti kotona vieraillessaan. Ulkona heidänkään ohittamisensa ei kuitenkaan tuota ongelmia.
Osaan jo monia asioita. Olen käynyt koiran peruskurssin ja osaan esimerkiksi istu, maahan ja paikka. Opin mielelläni lisää, varsinkin kun palkaksi saa herkkuja. Valjaiden pukeminen sujuu hienosti, rappuset eivät pelota ja käyttäydyn eläinlääkärissäkin asiallisesti.
Minulla ei ole koskaan havaittu resurssiaggressiota. En käytä hampaitani leikeissä enkä ole koskaan purrut ihmistä tai toista koiraa.
Terveyteni on tällä hetkellä hyvä. Minulla oli aiemmin ihomato, mutta se on hoidettu onnistuneesti.
Jos sinä etsit rauhallista, uskollista ja herkkää ystävää, joka kulkee mielellään kanssasi metsäpoluilla ja käpertyy illalla turvallisesti lähellesi, saattaisimme olla juuri oikea pari.
Minä en tarvitse täydellistä kotia. Tarvitsen kodin, jossa minua ymmärretään, jossa minun ei tarvitse pelätä jääväni yksin ja jossa saan huokaista helpotuksesta:
”Nyt olen kotona” ❤️🐾
Kuulumisia tarhalta
Minut haettiin Penkta Kojan tarhalle maaliskuussa tänä vuonna, sillä hiiviskelin ihmisten pihoilla Jonavan seuduilla. Ehkä he kyllästyivät yllätysvisiitteihini? Kävi kuitenkin niin, että muutin tänne eikä kukaan enää tullut hakemaan minua kotiin. Hetken tämä likka ihmetteli, että mikä tämä juttu on, kun kukaan ei tule tarhalta hakemaan, mutta päätin ottaa kohtaloni omiin käsiini ja kirjoittaa teille suomalaisille! Ehkä minua lykästää ja joku rakastaa pehmoisiin nallekorviini ja videolta nähtävään hassutteluuni.
Tarhalta minua kuvaillaan huippukoiraksi! Montako positiivista adjektiivia laitetaan pötköön? Olen ystävällinen, lempeä ja sanomattakin selvää: ihan älyttömän suloinen! Vaikka olenkin luonteeltani rauhallinen, nautin kuitenkin kaikenlaisista aktiviteeteista ja nuorta mieltäni tulisikin stimuloida tulevassa kodissani pitkien haistelulenkkien, ruokavirikkeiden ja vaikka jonkin harrastuksen avulla! Lähden mielelläni kävelyille ja opettelen uusia temppuja. Motivoidun sekä herkuista että rapsuista. Olo omissa nahoissani on itsevarma ja sen huomaa esimerkiksi sopeutumisestani uusiin paikkoihin.
Sopisin osaksi monenlaista perhettä sopeutuvaisen luontoni ansiosta. Ihmiset ovat parasta: pienet, suuret ja juuri sopivan kokoiset. Toiset koirat ja mikseivät kissatkin olisivat mukavia perheenjäseniä, mutta viihtyisin varmasti myös perheen ainoana mussukkana! Voitko keksiä parempaa kuin pieni nalle mukanasi talvisilla lumilenkeillä? ♥
