Olen saanut oman kodin 12.2024 ♥
Kuulumisia kotihoidosta 22.11.2024
Moi vaan kaikille! Minä olen asustellut kotihoidossa pian ensimmäisen kuukauden ajan. Kotihoitajani kuvaa minua helläksi ja herttaiseksi tytöksi. Olen oppinut luottamaan kotihoitajaani ja tukeudun häneen jännittävän paikan tullen. Täällä kävi vieraskin ystävääni tapaamassa ja hän oli aivan yllättynyt siitä, miten reipas tyttö olenkaan. Kuulemma kuvaukseni on toppuuttelevainen. Mene ja tiedä!
Kotihoitajanikin kuvaa minun olevan enemmänkin varovainen kuin arka. Kannattaa tässä maailmantilassa ollakin! Ulkonakin on kamalasti lunta ja helposti liukastuu, jos kovasti hoppuilee. Olen harjoitellut kotikoiran elämää rauhallisessa lähiössä ja täällä olen tottunut kaikenlaisiin asioihin. Kotonakaan esimerkiksi imuri ei enää ihmetytä minua. Ulkoilu on minusta muutenkin kivaa, menen mielelläni kotihoitajan luokse eteiseen valmiina pieneen käyskentelyyn!
Mitäpä haluaisin sanoa teille koiraa itselleen haaveileville? Älkää turhaan säikähtäkö meitä arkajaloiksi tai varovaisiksi kuvattuja ystäviä. Esimerkiksi minusta on tullut vain kuukaudessa ihan erilainen tyyppi! Ja kuukausi on varsin lyhyt aika pienen koiran elämässä. Miettikää, millainen rohkelikko voisin olla vaikka puolen vuoden tai vuoden kuluttua! Mikäs sen palkitsevampaa kuin tämän kehityksen tarkkaileminen.
Tarhalla
Olen pieni Lidija ja haluaisin kertoa sinulle tarinani. Aiemmin asuin syrjäytyneiden ihmisten kanssa Liettuan maaseudulla, jotka eivät oikein osanneet huolehtia minusta. Elämä siellä ei ollut helppoa. Saapumiseni Liettuan suurimpaan koirasuojaan oli minulle shokki! Edelleen olen tosi ujo ja luottaminen uusiin ihmisiin on minulle aina yhä vaikeaa, koska mahdollisesti koskaan aikaisemmassa elämässäni en ole kokenut ihmisten rakkautta.
Kaltaiseni arkajalat jäävät usein tarhalla huomaamatta, mutta ilmeisesti minut on kuitenkin noteerattu, niin vaikea kuin se on tällaisen vaatimattoman luonteen ymmärtää. Pääsen nimittäin pian koirien luvattuun maahan, sinne Suomeen niin kutsuttuun kotihoitoon. En ihan tiedä mikä se sellainen on, koska en todennäköisesti ole aikaisemmin astunut asuntoon sisälle, eikä minulla ole aavistustakaan sellaisesta paikasta kuin koti.
Olen kuullut että Lidija-nimeä käytetään usein myös kirjallisuudessa ja elokuvissa ja näillä hahmoilla on jotain tietynlaista syvällisyyttä ja empatiaa. Taidan olla vähän sellainen runotyttö.
Olen vieläkin varovainen ja pelästyn helposti äkillisiä liikkeitä. Enkä aina halua lähteä lenkille uusien ihmisten kanssa, mutta jos saan seuraksi kaverikoirani tai jonkun, joka on kärsivällinen ja osaa houkutella minut mukaan, lähden kyllä iloisesti matkaan. Pidän kovasti myös muista koirista ja itsevarma, rauhallinen koirakaveri olisi kyllä minulle merkittävä arjen tuki ja turva!
Syvällä sisimmissäni rakastan huomiota, mutta varsinkin spontaanit hellyydenosoitukset saavat minut jähmettymään suolapatsaaksi. Aika on minulle taikasana. Rescuekoiran kotiutumisessa puhutaan usein kolmen säännöstä. Ensimmäiset kolme päivää olen tosi hämilläni ja pelokas – kaikki on uutta ja outoa. Kolmen viikon jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtää rutiineja ja luottaa ihmiseeni, mutta saatan myös kokeilla, mitä saan ja en saa tehdä. Kolmen kuukauden kuluttua tunnen oloni jo hieman turvallisemmaksi ja alan näyttää todellista luonnettani.
Minulle sopisi koti, jossa on paljon kärsivällisyyttä ja rauhaa, sillä tarvitsen aikaa luottamuksen rakentumiseen. Täydellinen perhe minulle olisi sellainen, joka ymmärtää kaltaiseni aran koirien tarpeet ja kärsivällisyyttä edetä pienin askelin. Lisäksi kodissa voisi mielellään olla rohkea ja luottavainen koirakaveri, jolta oppisin uusia taitoja ja rohkeutta. Tärkeintä on, että perheelläni olisi kokemusta tai merkittävää halukkuutta oppia käsittelemään minua, pientä pelokasta ja niin kovin ujoa Lyydiaa.
Jos tällainen pieni arjen sulopulmunen, hippukerä keräsi huomiosi, suikkaa sellainen lentolehtinen kotihoitajani postiluukkuun, jota myös adoptiohakemukseksi kutsutaan. Löydät sen täältä samasta nettisivustosta. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
