Olen saanut oman kodin 12.2024 ♥
Alkukesästä 2024 Keturkojo Viltis -koiratarha sai puhelun paikallisilta, jotka olivat löytäneet kuusi vastasyntynyttä pentua hylättynä. Koska kyseessä oli pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa, löytäjät alkoivat etsiä pentujen emoa, eli minua. Noin kolmen tunnin kuluttua he lähettivät meille kuvia, videon ja viestin, että olin löytynyt. Minut löydettiin samasta kylässä yksityiseltä pihalta ketjussa. Minullä oli omistaja, jonka saimme myöhemmin tietää olevan ulkomailla. Minusta piti huolta naapuri.
Tarhan väki otti yhteyttä kylän vanhimpaan saadaksemme apua, mutta valitettavasti he eivät saaneet sitä samana päivänä. Auttajat yrittivät myös tavoittaa omistajaa, mutta eivät onnistuneet siinä. Ihmiset, nämä pääjalkaiset, joihin luotan edelleen, eivät kuitenkaan voineet ottaa minua ja pentujani turvaan sinä iltana. Vaikka elinolosuhteet olivat huonot, heillä ei ollut siihen laillisia keinoja. Löytäjät kuitenkin varmistivat, että saisin ruokaa ja vettä ja jäin pihalle pentujeni kanssa yöksi.
Seuraavana päivänä löytäjät tulivat katsomaan meitä uudelleen ja saivat todistaa kammottavaa asiaa. He huomasivat, että neljä kuudesta pennusta oli kadonnut yön aikana. He soittivat koiratarhalle heti ja turvakodin väki kiirehti kylään. He ilmoittivat kylän vanhimmalle ja naapurille, että minut ja jäljelle jääneet pennut otettaisiin huostaan välittömästi, hinnalla millä hyvänsä.
Tarhan väki epäilee, että joku toisti julman tekonsa ja vei pennut pois, ehkä hyläten tai haudaten ne jonnekin. Valitettavasti kukaan ei myöntänyt tekoaan ja monet kysymykset jäivät vaille vastauksia. Turvakodin väkeä painaa suru ja syyllisyys tapahtuneesta.
Turvakodissa asetuin hyvin kahden pelastetun pentuni kanssa. Onneksi pienokaiseni olivat terveitä. Kutsuivat minua äideistä parhaimmaksi. Niin hellä, rakastava ja huolehtivainen kuin olin.
Ja mitä tulee itseeni, olen kaikesta kokeneesta huolimatta positiivinen, ihmisiin luottava, lempeä, ystävällinen, leikkisä ja ulospäin suuntautunut koiraäiti.
En ole osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta ihmisiä tai muita koiria kohtaan. Tällä hetkellä asun yhdessä uroksen kanssa ja tulemme hyvin toimeen. Varmuuden vuoksi meidät kuitenkin ruokitaan erikseen, koska kämppikseni suojelee erityisruokavaliotaan. Itse en ole lainkaan dominoiva.
Tähän asti sain asua sisätiloissa ja olin melkein aina siisti, vain satunnaisia vahinkoja tapahtui. Valitettavasti tarhan erittäin rajallisen sisätilan vuoksi minun piti siirtyä ulos, jotta pienemmille ja vanhemmille koirille saataisiin tilaa sään viilennettyä. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista, vaikka en minä valita. Olen koko ikäni asunut ulkona, huomattavasti tarhaolosuhteita huonommissa oloissa.
Kävelen hyvin hihnassa ja olen erittäin herkkuorientoitunut, mikä tekee kouluttamisesta helppoa, sillä keskityn vahvasti, kun palkintoja on tarjolla. Minussa on todennäköisesti labradorinnoutajaa, joten tämä ei ole yllätys. Vaikka en ole koulutettu, voisin sopia hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi, sillä olen myös äärimmäisen yhteistyöhaluinen.
Tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja voisin elää myös kissataloudessa. Kun minut vietiin kissojen turvakotiin, osoitin leikkisän ja ystävällisen luonteeni jälleen kerran. Juoksentelin iloisesti edestakaisin haistellen kissoja, ja jotkut pennuista jopa seurasivat minua pelottomasti. Ehkä kuvittelin olevani heidänkin emonsa! Kun yksi kissanpentu räpsäytti kynnellä minua kuonoon, vain väistin ja jatkoin iloisesti muiden kanssa touhuamista.
Minulle sopisi suhteellisen aktivinen koti, jossa saisin nauttia pitkistä kävelyistä. Minusta on sanottu, että omaan luontaisen kyvyn luoda yhteyden ihmisiin, joten olisin täydellinen seuralaiskoira, joskus vaikka keikkaa heittämään vanhainkotiin.
Olisko meistä koirakoksi? Pääsisinkö kotiin lämpimään? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
