Kuulumisia kotihoidosta 20.8.2025
Tiesittekös että joskus tapahtuu sellaisia ihmeellisiä juttuja, mistä ei oikein ole uskaltanut tai edes osannut haaveillakaan. Minulle on nyt sattunut käymään näin. Palataanpa siis hieman ajassa taaksepäin, niin kerron teille lisää…
Kesäkuun alkupuolella heräilin normaaliin tapaan uuteen aamunkoittoon tarhalla. Tarhan vapaaehtoiset tulivat poikkeuksellisen riemuissaan luokseni, supisten jostain onnenpotkusta ja Suomesta. Odotin kohtaavani tämän mystisen ja niin paljon hehkutetun Suomen, kuin Muumipeikko konsanaan Taikatalvessa odottaa Jouluksi kutsuttua mystistä vierasta saapuvaksi. Muumilaaksossa tuota keskellä talvea saapuvaa vierasta kutsuttiin siis Jouluksi, ja hänen tuloonsa liittyi myös tällaisia samankaltaisia hyvin salamyhkäisiä järjestelyjä, joita minunkin kohdallani alkoi pian tapahtumaan. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut vielä harmainta aavistustakaan siitä, mikä kumma minua odottaa.
Kesäkuun loppu häämötti ja niin minut sitten laitettiin matkaan 35:den koiraystäväni kanssa. Sinne pakettiautoon meitä nosteltiin omiin häkkeihimme, suljettiin ovi kiinni perässä. Jännityksestä miltei pakahtuneena odottelimme mitä seuraavaksi tapahtuu. Pieneltä ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen saavuimme vihdoinkin perille, vieraalle maaperälle, kummastunein katsein ja elkein ympäristöä tarkkaillen. Minua oli siellä vastassa ystävällisen oloinen ihminen, joka selvästi oli tullut hakemaan juuri minua. Ihmisen kaikesta hienotunteisuudesta huolimatta minua pelotti, mutta rohkeana päätin hypätä kantokoppaan ja lähteä hänen matkaansa. ”Ehkäpä hän on se Suomi, josta tarhalla kuiskittiin?”, muistin mielessäni pohtivani.
Tuo mystinen ihminen kiikutti minut kotiinsa, jossa oli vastassa – uskokaa tai älkää – kohtalotoverini, eli toinen koira, joka oli myös aikoinaan Liettuan maaseudun kaduilta ponnistanut tänne suurelle maailmalle ja käynyt läpi myös saman tarhaelämän ja kuljetusruljanssit sun muut kuin minäkin! Tuo koiraystävä rauhoitteli minua, että kuulemma täällä on tosi hyvä olla, palvelu pelaa, joten ole huolehti – tulet taatusti tykästymään kotikoirana oloon.
Alkuun suhtauduin kuitenkin hieman epäilevästi tähän uuteen ihmiseeni, jota myös kotihoitajaksi kutsutaan. Namin uskalsin käydä hänen kädestään nappaamassa, mutta lähempää tuttavuutta en rohjennut tehdä. Valitsin ensin paikakseni rauhoittua etäämmälle ihmisestä, mutta nykyisin tuo etäisyys ihmiseeni ottaa koko ajan kiriä – saatan jäädä jo varsin lähelle pötköttelemään. Yöni olen alusta alkaen nukkunut varsin leppoisasti.
Tutustun tässä samalla kaikkeen uuteen ja eriskummalliseen, kuten sisätiloihin, hihnassa ulkoiluun, sisäsiisteyteen… Erityisesti oviaukoista kulkeminen minua vielä kovin kammoksuttaa. Kanssani ei kuitenkaan toinna kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee.
Olen päässyt jo nauttimaan näistä kotikoiran luksusmukavuuksista, kuten puruluiden ja raakaluiden järsimisestä ja omalla pehmeällä pedillä ja vuoteella piehtaroinnista – joka on muuten minusta niin kutkuttavan hauskaa, että samalla saatat kuulla vaan autuasta örinää, kun meikäläinen ketarat rennosti taivasta kohti osoittaen pistää hassutellen! Voi jukran pujut että on nastaa!
Olen ainakin toistaiseksi varsin hiljainen ja hyväntahtoinen neiti, joka ei halua aiheuttaa minkäänlaista hämminkiä. Suurine hieman alaspäin kaartuvine korvineni ja hieman alakuloisine silmineni muistutan kyllä poikkeuksellisen paljon Muumien Taikatalvestakin tuttua Surku-koiraa, joka kovasti etsii sitä omaa paikkaansa tässä maailmassa. Mutta vaikka olen rauhallisen hillitty, se ei tarkoita, että olisin lopun elämää enää niin surkuna ja hissunkissun, vain näkymättömänä seinäruusuna. Kun saan lisää luottamusta omaan ihmiseeni ja kerään enenevissä määrin hyviä kokemuksia kotikoiran eloon tutustuessani, voi olla että minusta kuoriutuukin jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Selvästi sisimmissäni on hiljakseen kytenyt elämäniloa pursuavaa energiaa, joka on vaan odottanut sitä oikeaa hetkeä päästäkseen vapautumaan. Ja nyt sinulla on oiva tilaisuus seurata sivusta tätä liikuttavaa kasvutarinaani, sen kaikkine jännittävine käänteineen. Ken tietää, vaikka tiemme kohtaisivat joku kaunis päivä? ♥
Tarhalla ollessani
Minut pelastettiin jo seitsemän pitkää vuotta sitten kunnalliselta Grindan tarhalta. Kunnalliset tarhat ovat periaatteessa koirien löytötavaratoimisto sillä erotuksella, että löytötavaroita säilytetään joissain instituutioissa pidempään kuin mitä koirilla on mahdollisuus löytää kotinsa. Aikaa on kaksi viikkoa. Voitteko kuvitella?
Saapuessani tarhalle toukokuussa 2018 olin täysin villi. Pelkäsin ihmisiä, kontaktin ottamista ja vietin tämän takia monta vuotta ulkotarhassa. Olen edelleen niin sanottu spesiaalitapaus taustani takia. Kokemastani ei tiedetä paljon, mutta historiassani on ollut tapahtumia, jotka ovat nostattaneet suuren epäluulon ihmisiä kohtaan. Oli kyse sitten kunnallisella tarhalla koetusta tai tapahtumista sitä ennen, on luottamukseni murusista kasattava kärsivällisyydellä ehyt kokonaisuus. Tyhjää taulua, tabulaa rasaa, ei minusta saa, mutta rescuetoiminnan merkityksellisyys kiteytyy kaltaisiini unohdettuihin ja petettyihin.
Kotitarhani työntekijä on aloittanut intensiivisen työskentelyn kanssani. Hän on kuvannut pitkän videon, jossa kertoo yhteisestä edistyksestämme. Näet sen täältä. Olen edelleen todella ujo ja varautunut tyttönen, mutta olen alkanut sietämään erilaisia vuorovaikutustilanteita ihmisten kanssa. Tutut ihmiset voivat laittaa minulle hihnan ja lähteä kanssani kävelylle. Uskallan ottaa ruokaa kädestä. Tutuimmat pääsevät jopa rapsuttamaan minua, kunhan se suoritetaan todella rauhallisesti, hitaasti ja jatkuvasti varmistellen. Voidaan kuitenkin olettaa, että kehitykseni aika lailla nollautuisi muuttaessani kovassa stressissä uuteen ympäristöön.
Epävarmuudestani huolimatta olisin mielelläni vapaa taivaan lintunen. Niin olen elämääni elänyt ja jos mahdollisuus olisi, samaan nomadin elämäntapaan sujahtaisin oikein mukavasti. Pelko ja karkaaminen ovat itsellenikin turhauttavia tunnetiloja, joiden kanssa en osaa olla. Uuden oppiminen on kuitenkin mahdollista, sillä olen löytänyt sellaista mukavuutta uusissa tilanteissa ja itsessäni, jotka mahdollistavat oppimisen. Olen kehittynyt sekä psykologisesti että erilaisten ympäristöjen osalta. Kouluttajan mukaan mikään kanssani ei tule nopeasti, mutta kehitykseni näkeminen on sydäntälämmittävää.
Olen muuttanut asumaan sisätiloihin ystävien kanssa. Olen rauhallinen ja pidättyväinen. Pyrin pitämään alueeni siistinä, mutta se vaatii tarpeeksi usein tapahtuvaa ulkoilua. Olen kiltti muille koirille ja rohkea koirakaveri voisikin tukea muutosmatkaani kohti kotikoiran elämää. Pääasiassa kuitenkin nautiskelen päiväunista pehmeässä pedissä. Sitä toivoisin myös tulevalta kodiltani.
Tarvitsen elämääni kokeneen ihmisen, jolla on kärsivällisyyttä, osaamista ja ennen kaikkea halua työskennellä kanssani kohti molemminpuolisesta kunnioituksesta huokaavaa kumppanuutta. Tulevalla ihmiselläni tulee ehdottomasti olla hyvä koiran elekielen tuntemus ja lukutaito. Jos rajani ylitetään, puren. Se on kuitenkin vasta viimeinen keinoni kommunikoida epämukavuudesta. Siksi onkin niin tärkeää kuunnella herkällä korvalla muita tapojani kommunikoida.
Kuten sanottu, olen spessutapaus. Jos kavahdat haastetta ja pitkäjänteistä työskentelyä, et ole tyyppini. Jos elämässäsi on aikaa ja sydämessäsi rakkautta selättää pahat kokemukset yhdessä kanssani, voisimme olla hyvä match. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.