Miten minä tänne tarhalle päädyin? Se onkin valtavan hyvä kysymys. Tarinani on valitettavan yleinen ulkona asuvan narttukoiran arjen kuvaus. Edellinen omistajani piti minua ja toista narttukoiraa ketjussa pihallaan. Steriloimattomina narttuina olimme jatkuvasti tarjolla urosten astuttavaksi ja eräänä päivänä pihallemme putkahtikin kahdeksan epätoivottua pientä pentua. Meillä oli vähän sellainen kommuunin tyyppinen ratkaisu, sillä olimme ystäväni kanssa hyvin samannäköisiä ja niin olivat pennutkin. Elimme sulassa sovussa ja hoitelimme lapsukaisia ristiin rastiin. Siinä unohti itsekin, kuka oli kenenkin lapsonen.
Entisellä omistajallamme ei ollut minkäänmoista kiinnostusta pitää huolta meistä, mutta hänen lempeä naapurinsa kävi aika ajoin tarjoamassa meille ruokaa. Lopulta hän teki meistä kaikista eläinsuojeluilmoituksen ja meidät kaikki takavarikoitiin entiseltä omistajaltamme. Niin pääsimme muuttamaan tarhalle.
Pennut saavat Liettuassakin suhteellisen mukavasti omat kodit ja niin ovat kaikki minunkin lapsoseni lentäneet pesästä. Surullista, mutta realistista on se, että varsinkin me seniori-ikään kivunneet äitikoirat jäämme odottamaan omaa mahdollisuuttamme uuteen elämään. Monelle meistä sitä ei ikinä tule, mutta minä rohkeana likkana lähdin pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää.
Minä itse olen leikkisä tappijalkainen viipottaja! Turha tuijotella sitä varttunutta ikää, sillä rakastan pitkiä kävelylenkkejä ja saatan jopa intoutua leikkimään. Vaikka lähtökohtani eivät ole ihanteelliset, vaikutan reippaalta ja vastaanottavaiselta koiralta. Se koirissa juuri on parasta: emme surkuttele menneisyyttä tai haaveile tulevasta. Elämme täysillä tässä hetkessä. Pidän kovasti herkuista ja alati heiluvainen häntäni viestii tyytyväisyydestä ihmisen lähellä. Voisin sopia osaksi monenlaista kotia, jossa osattaisiin suhtautua avoimesti vanhenevan koiran vaateisiin. Niitä ei lähtökohtaisesti ole paljon: täysi ruokakuppi, pehmeä oma peti ja rapsuttava käsi tekisivät minusta ikionnellisen.
Vaikka alkuni oli surullisen tavanomainen, voisitko sinä olla osa tuhkimotarinaani ja tarjota minulla sädehtivän loppuelämän? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
