Olen erityisadoptiossa arkuuden ja huononäköisyyden vuoksi. (sokeutuminen mahdollista)
Kuulumisia 01.07.2026
Hei vaan, on aika päivitellä kuulumisiani taas pitkästä aikaa. Kävin ihan kunnon silmälääkärissä Vilnassa, ja siellä huomattiin etten näe juuri mitään. Se selittäisikin paljon miksi olen niin arka varsinkin vieraita ihmisiä tavatessani. Jos kuitenkin vieras malttaa odottaa ja antaa minun itse tulla luokse, otan namin kädestä ja tutut ihmiset saavat minuun koskea. Ei ole varmuutta sokeudunko kokonaan mutta se mahdollisuus on hyvä pitää mielessä.
Selvää on, että tulen tarvitsemaan perheen, jossa ymmärretään minun olevan erityiskoira ja arki kanssani voi olla haastavaa. Tarhalla kävi kesäkuussa vieraita Suomesta, ja minäkin pääsin häkkitoverini kanssa lenkille. Uskallan siis ulkoilla vaikka näköni on lähes poissa.
Olen viettänyt täällä tarhalla jo aivan liian pitkän aikaa, ja tuskin uskallan enää uneksia siitä omasta kodistani. Katsothan kuitenkin uudet kuvani, ja ehkä minä voisin olla se joka täydentäisi elämäsi. ♥
Tarhalle saapuessani..
Hei, olen Meiko ja tulin tarhalle Biržain alueelta. Asuin vanhan naisen luona monen muun koiran kanssa, mutta meitä oli niin paljon, ettei hän edes tiennyt tarkkaa lukumäärää – saati ehtinyt silittää meitä kaikkia.
Kuten arvata saattaa, olen heikosti sosiaalistettu ihmisen piittaamattomuuden vuoksi, mutta tiettävästi meistä, niin kutsutuista populaatiokoirista, on tullut hienoja ja rakastettuja lemmikkejä. Olemme siis tottuneet elämään omassa maailmassamme, joten olen vielä ujo ja varautunut ihmisiä kohtaan. En kuitenkaan ole pelätessänikään osoittanut aggressiota, vaan peräännyn. Minulle paras koti olisi perheessä, jossa olisi kokemusta aroista koirista ja joka ymmärtää antaa minulle aikaa oppia luottamaan.
Reipas koirakaveri olisi minulle suureksi avuksi matkallani kotikoiraksi. Viihdyn hyvin muiden koirien seurassa, sillä olen luonteeltani ystävällinen, sovinnollinen ja tottunut elämään laumassa. ♥
https://youtube.com/shorts/FEF_7d59DWs?si=owGVk0SupPbzIM5u
