On koiria, syntyneitä ja syntymättömiä, joiden elämässä ei ole toivon pilkahdustakaan ilman sterilointiprojekteja. He syntyvät maailmaan, joka ei tarjoa turvaa, rakkautta tai edes perusasioita – ruokaa, suojaa, hoivaa. Yksi näistä koirista oli Tyma.
Syyskuussa 2023 yhdistyksen sterilointiprojekti toi valonpilkahduksen muutamalle populaatiopihan koiralle Liettuan Pasvalyksessa. Vapaaehtoisemme kohtasivat pihalla kymmenittäin koiria – vapaina ja kahleissa. Nälkäisinä, janoisina, kylmissään ja unohdettuina. Maatilan ihmisillä ei ollut resursseja, kykyjä tai tarvittavaa tietoa heistä huolehtimiseen.
Tyma oli yksi näistä koirista. Hänen jalkansa oli pahasti vahingoittunut, mutta silti hän yritti piilotella pientä pentuaan ulkorakennuksen suojissa, tarjota turvaa omista kärsimyksistään huolimatta. Kiinniotto ei ollut helppoa – pelko oli juurtunut syvälle hänen mieleensä – mutta lopulta sekä Tyma että hänen pentunsa saatiin turvaan projektin tiloihin ja sieltä siirrettyä Mazas Draugasin tarhalle.
Pieni pentu, täynnä elämää ja viattomuutta, löysi nopeasti rakastavan kodin Liettuasta. Mutta Tyma, arka ja kipeä, jäi tarhalle odottamaan. Hän, joka oli jo kokenut niin paljon. Lahjoittajien ansiosta hänen jalkaansa voitiin alkaa tutkia, mutta kahdesta leikkauksesta huolimatta lopputulos ei ollut toivottu. Lopulta ortopedin konsultaation myötä päädyttiin raskaaseen päätökseen – amputaatio oli ainoa vaihtoehto.
Ja silti, vaikka yksi taistelu oli voitettu, koti jäi yhä saavuttamattomiin. Tarhalla Tyma odotti, katseli elämää ohitseen – kunnes lopulta, pitkän ja kivisen tien jälkeen, hänen elämänsä muuttui. Hän sai tilaisuuden matkustaa Suomeen kotihoitoon.
Ehkä siellä, jossain, joku näkee hänen surullisten silmiensä taakse. Ehkä siellä, jossain, on paikka, jossa hänen ei enää tarvitse odottaa.
Tyman oma ihminen Marjo jatkaa tarinaa:
Huomasin 2024 tammikuussa Pet Rescue Finlandin julkaisun populaatiopihan surusilmäisestä Tymasta. Lahjoitin pienen summan jalkaoperaatioon ja jäin toivomaan, että ihmisen laiminlyömä, arka Tyma vielä saisi arvoisensa rakastetun ja turvallisen uuden elämän.
Brunon adoptoin tammikuussa 2023 PRF:n kautta ja päätin jo silloin, että tulen antamaan kodin toisellekin rescuelle jossain vaiheessa. Bruno oli alussa todella arka ja meillä kesti yli vuoden, että Bruno meni itse haistelemaan vierasta ihmistä tai edes pystyi sietämään vieraan ihmisen katsetta tärisemättä pelosta. Brunon arkuus myös rajasi pois mahdollisuutta tarjota koti toiselle hyvin aralle koiralle. Bruno on näiden kahden vuoden aikana osoittanut tulevansa kaikkien tapaamiemme tuttujen koirien kanssa toimeen ja Brunon itsevarmuus on kasvanut aina toisen koiran seurassa.
Lokakuussa menin katselemaan PRF adoptio-ohjelmassa olevia koiria ja Suomessa kotihoidossa olevien joukossa tuli vastaan Tyma. Jäin vain katselemaan Tyman kuvia ja mietin, kuinka ihanaa, kun Tyma vihdoin on päässyt etsimään kotia kotihoidosta käsin. Kuvista välittyi Tyman herkkyys, lempeys ja rohkeus kaikesta kokemastaan huolimatta. Tekstiä lukiessani mietin kuinka ihanaa, että arka Tyma oli alkanut oppia ottamaan ilon irti elämästä ja vieläpä tulee kissojen kanssa toimeen! Luin tekstin uudelleen ja uudelleen ja mietin, voisiko Tyma kuitenkin olla se minun laumani puuttuva palanen. Tutustuin ennen adoptiohakemusta myös kolmijalkaisten koirien elämään, millaista kuntoutusta ja apuvälineitä on tarjolla sekä millaista arkea kolmijalkainen koira voi elää.
Intuitiooni luottaen täytin adoptiohakemuksen ja seuraavana päivänä sähköpostiini kilahti jo vastaus. Asiat etenivät koiravaraajan puhelusta videopuheluun kotihoitajan kanssa ja pian jo sovimme kotiuttamispäivää.
Adoption edetessä päätin, että Tyman uudeksi nimeksi tulee Tara. Tara merkitsee mm. lempeyttä ja uuden elämän alkua.
Tara saapui hoitomammansa Miran ja ystävänsä saattelemana 18.11.2024 loppuelämän kotiinsa. Tara tuli heti itse haistelemaan minua ja tuijotteli minua tarkasti ruskeilla silmillään koko tutustumisajan. Tuo päivä oli täynnä (onnen)kyyneleitä, kiitollisuutta ja lämpöä.
Tara on ollut uudessa kodissaan kohta neljä kuukautta ja tuntuu kuin Tara olisi ollut aina osa meidän laumaamme. Muutaman päivän pidin koiria koiraportin avulla eri tiloissa. Aika pian huomasin, että koirat hakeutuivat toistensa lähelle koiraportin luokse ja aloin pitää koiria samassa tilassa lyhyitä aikoja. Murinoita tai irvistelyjä ei juurikaan ollut kummankaan puolelta ja pian kaikki nukuttiin jo samassa sängyssä. Eräänä yönä havahduin siihen, että Tara on kainalossani, Bruno jaloissani peiton alla ja molemmat kissat mahani päällä nukkumassa. Hymyilin ääneen.
Tällä hetkellä käytän koiria ainakin kerran päivässä yhteislenkillä, täysin Taran tahtiin edeten. Taran lenkit ovat vielä tässä vaiheessa hyvin lyhyitä tutkimusmatkoja ja kuntoutusta kodin lähimaastossa. Tara liikkuu ulkona Brunon seurassa aktiivisemmin kuin minun kanssa kahdestaan. Brunolla ja Taralla on myös täysin samanlainen tyyli leikkiä keskenään, ihan toistensa peilikuvat elekielessään. Ihana huomata, miten jo näin lyhyessä ajassa molemmat koirat antavat rohkeutta ja turvaa toisilleen. Täydellinen osuma. Alle kahdessa kuukaudessa kotiutumisesta ehdittiin kokea pelottava uusi vuosi ja ensimmäinen taksimatka juna-asemalle ja siitä junalla mummolaan. Taralle ostin kirpparilta lastenrattaat ensihätään ja hyvin ne ajoivat asiansa matkalla! Junassa Tara vain nukkui lähes koko matkan. Tara rauhoitti omalla olemuksellaan veljensäkin, joka aluksi tärisi pelosta junan lattialla.
Minulla on koti ja sydän avoinna aroille ja erityisille eläimille, niille jotka eivät juokse ensimmäisenä vieraan ihmisen syliin, vaan luottamus tulee ansaita ajan kanssa. Arkojen ja erityisten kanssa elämä tapahtuu eläimen tahdissa, eikä koskaan voi tietää, millainen eläin sieltä kuoriutuu lopulta. Paras resepti on aika, ymmärrys ja kärsivällisyys. <3
Kiitos Miralle sekä perheelle, kun annoitte Taralle parhaimmat lähtökohdat uuteen parempaan elämään ja kiitos, että saan olla Taran loppuelämän ihminen.
Tästä alkaa Taran uuden elämän tarina.
Rakkaudella, Marjo – Taran oma ihminen
Sterilointiprojektit ovat ainoa kestävä tapa antaa toivoa Tyman kaltaisille populaatiopihoilla kasvaneille koirille. Ilman niitä kiertokulku jatkuu loputtomiin – sukupolvi toisensa jälkeen syntyy maailmaan, jossa elämä on selviytymistä päivä kerrallaan. Vaikka osa koirista joudutaan palauttamaan takaisin pihalle, he eivät enää joudu kokemaan uupumusta, jonka jatkuvat synnytykset ja puutteelliset olosuhteet tuovat mukanaan.
Lukemattomat pennut jäävät syntymättä – ei siksi, ettei heidän elämällään olisi merkitystä, vaan siksi, että heillä ei olisi ollut mahdollisuutta hyvään elämään. He eivät joudu kokemaan kylmyyttä, nälkää, sairauksia ja hylkäämistä. Ja niiden joukossa, joita ei palauteta, on koiria, joille avautuu kokonaan uusi maailma. Koiria, kuten Tyma – yksi monista, joille sterilointiprojekti ei ollut vain leikkaus, vaan elämän käännekohta.
Nämä projektit eivät synny itsestään. Ne ovat mahdollisia vain niiden ansiosta, jotka välittävät. Yhden sterilointiprojektin kustannukset ovat noin 8 000 euroa – summa, joka voi muuttaa niin monen koiran kohtalon.
Jokainen lahjoitus on lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Olemme sydämestämme kiitollisia jokaisesta avunannosta. Seuraava sterilointiprojekti on suunnitteilla keväälle 2025 – ja jokainen lahjoittaja on siinä mukana.
Voit olla osana toivoa ja muutosta. Lahjoita alla olevan linkin kautta tai MobilePaylla.
MobilePay lyhytnumero: 31249
Poliisihallitus on myöntänyt Pet Rescue Finland ry:lle rahankeräysluvan 25.7.2020. Lupanumero RA/2020/680.