Kuulumisia kotihoidosta 26.05.2026
Viisi vuotta vierähti Suomessa omassa kodissa ja nyt olen kodinvaihtaja. Olen ollut hoitokodissani kaksi viikkoa ja siten olisi aika näyttäytyä isolle yleisölle kodinetsijänä. Kotihoitajani sanoi, että sitä ei aina tiedä millainen koira tupsahtaa hoitoon ja nyt näyttäisi sille, että olen luppakorvainen lottovoitto. Kerrassaan täydellinen pikkukoira.
Hoitopaikassani on neljä muuta koiraa ja sulahdin laumaan ilman ongelmia. Osaan lukea kaikkia koiria hyvin, väistän kun tarvitsee, en ala riidellä nameista tai huomiosta ja olen jopa tehnyt pieniä leikkialoitteita hoitopaikan poikakoiran kanssa. Remmissä kulkiessa minusta tulee remmirähjä jos arastelen vastaantulevaa isompaa koiraa tai tilanne tulee eteen liian nopeasti. Olen kuitenkin niin ihmisrakas, että hoitajani saa huomioni kääntymään toisesta koirasta pois ihan vain juttelemalla minulle.
Kuljen reippaasti kaupungilla, en pelkää ääniä, autoja enkä jahtaa polkupyöriä. Rakastan autolla matkustamista ja hyppään autoon heti kun ovi on auki ja nukun rauhallisesti matkan ajan. Tapaan vieraita ihmisiä ystävällisen kohteliaasti, en hypi syliin, vaan nuuhkaisen vähän ja odottelen sitten rauhassa mitä tapahtuu.
Olen ollut jo koirahotellissakin ja koirapäiväkodissa ja siellä on mennyt hienosti. Toki olen vähän pyörällä päästä kaikesta uudesta ja kaikista muutoksista elämässäni, mutta otan kaiken vastaan rohkeasti ja positiivisesti. Kaiken uuden edessä olen kovasti kiintynyt kotihoitajaani ja jään joskus vinkumaan oven viereen kun hän lähtee ulos talosta, vaikka kotona olisi muitakin ihmisiä. Joskus taas jään kotiin nukkumaan aivan tyytyväisenä, vaikka kaikki ihmiset lähtisivät pois talosta, joten ota siitä sitten selvää. Minun kohdallani on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että kodinvaihtajana ei ole aina helppo olla ja pelkään kovasti, että ihminen, johon olen kiintynyt jättää minut taas ikuisesti. Tarvitsen aikaa ja kärsivällisyyttä ja luottamuksen rakentamista uudelleen.
Kotihoitajani on niin iloinen, että nukun yöt rauhassa ja minulla on erityisen söpö tapa ryömiä peiton alle ja nukkua lämpimässä jalkojen vierellä hiirenhiljaa siihen saakka, kun ihmiset alkavat heräillä. Kotihoitajan mielestä paras piirre koirassa on se, että antavat nukkua vaikka kuinka pitkään.
Rakastan läheisyyttä ja olen aina valmis käpertymään ihmisen viereen sohvalle. En hosu tai hössötä, vaan loikoilen rennon rauhassa ja nautin hiljaisista yhteisistä sohvahetkistä.
Ulkoilu on niin ihanaa, että kun talutusremmi otetaan esille aamulla, niin muuten hiljaisena koirana innostun kumeisiin ison koiran haukkuihin ja hyppelen innoissani kuin pieni jänis. Ulkona käytän nenääni intensiivisesti ja minusta saisi hyvän harrastekoiran vaikka mihin nenätyöskentelyyn. Jätän linnut ja pikkueläimet rauhaan, ilmeisesti minussa ei ole paljonkaan metsästysintoa.
Jos haluat kompaktin pikkukoiran, joka kulkee mukanasi kaikkialle kissanristiäisiin ja töihin, koiran jonka kanssa voi harrastaa ja touhuilla monita juttuja, joka istuu kahviloissa ja nauttii kanssasi seikkailuista ja automatkoista, niin tässä minä olen. ♥
Tarhalla ollessani
Historiani on valitettavan tyypillinen minunlaiselleni maalla asustavalle koiralle. Minut ja 9 rakasta ystävääni otettiin huostaan omistajaltamme, sillä hän ei enää kyennyt huolehtimaan meistä – tai oikeastaan ei ollut kyennyt enää melko pitkään aikaan. Emme olleet edellisellä omistajallamme täysin ulkokoiria, emme tosin täysin sisäkoiriakaan, vaan jotakin siitä välistä. Minä kuitenkin viihdyn parhaiten sisällä, missä kylmä tuuli ei pääse tuivertamaan nahan läpi luuytimiin eikä sade pääse kastelemaan turkkiani läpimäräksi.
Hoitajieni mukaan olen oikein kelpo haukku. Pidän paljon ihmisistä, olen toisiin – ainakin minun kanssani suunnilleen saman kokoisiin koiriin – tottunut enkä turhia hötkyile tai säntäile. Minua kuvataankin todella kiltiksi ja rauhalliseksi neidiksi.
Kokoni ja tarhalla osoittamani käytöksen perusteella voisin sopia melko monenlaiseen kotiin; niin omakotitaloon kuin kerrostaloonkin. Toiveenani olisi kuitenkin rauhallinen asuinalue, sillä ihan kaupungin ytimessä elely saattaisi olla turhan hektistä ja jännittävää. Tulevan perheeni on hyvä varautua mahdollisiin käytöksellisiin yllätyksiin kotiutumisprosessini aikana, vaikka tarhalla vaikutankin oikein mutkattomalta tapaukselta. Esimerkiksi todellisesta taipumuksestani reagoida erilaisiin ääniin ei kuulemma voida etukäteen luvata paljoa, sillä tarhaolosuhteet eroavat niin paljon kotikoiran oloista.
Voisin soveltua perheen ainoaksi koiraksi, mutta jo kotona odottava, rohkaiseva leikkikaveri voisi hyvinkin olla plussa kohdallani – olenhan elänyt koko elämäni toisten karvakorvien ympäröimänä. Sopisin varmasti aikuisperheeseen, mutta suhtautumistani lapsiin ei ole kummemmin kokeiltu, joten siitä en valitettavasti osaa vielä sen tarkemmin mitään sanoa.
Jos sinusta vielä esittelyni jälkeen tuntuu siltä, että voisin olla se perheenne puuttuva palanen, niin ethän epäröi laittaa hakemusta tulemaan, sillä haluaisin todella päästä viettämään koiranpäiviäni ihka omaan, loppuelämän kotiini mahdollisimman pian.
