Kuulumisia 17.03.2026
Minulla on teille hyviä ja jännittäviä uutisia! Olen päässyt täällä Liettuassa kokeilemaan ihan oikeata koti elämää. Tarhalla työskentelevä kouluttaja otti minut luokseen, ja kävi ilmi etten ole laisinkaan niin arka kuin alkuun luultiin. Toki jännitän joitain asioita paljonkin, mutta minusta löytyi myös paljon positiivisia yllätyksiä.
Hoidossa ollessani on tullut selväksi seuraavia seikkoja, olen ensinnäkin sisäsiisti enkä ole arkuudestani huolimatta missään vaiheessa osoittanut aggressiivisuutta ketään kohtaan. Rakastan pehmeitä alustoja, ja minun ei koskaan nähdä makaavan lattialla. Pidän erityisesti sohvalla loikoilusta, koska näen paremmin mitä alapuolellani tapahtuu ja se tuo minulle turvaa. En pelkää kaupungissa, mutta jännitän minua lähestyviä asioita ja rauhallinen asuinalue on minulle ihanteellisin. Olen osoittanut osaavani kävellä hihnassa hyvin.
Minussa on valtavasti potentiaalia tulla reippaaksi koiraksi, tarvitsen vain rauhallista johdatusta ja turvallisen ihmisen vierelleni. Tulen toimeen muiden koirien kanssa, ja voisi olla minulle hyödyksi jos kotona olisi reipas kaveri minua odottamassa. Löytyyhän minult toki niitä haasteitakin. Jos pääsen livhtamaan karkuun, olen kuin rasvattu muikku ja minut on todella hankala saada kiinni. Omistajani on siis hyvä olla tarkkana kanssani ensimmäisten viikkojen aikana.
Ei ole helppoa löytää kotia, kun on arkalainen ja vielä musta koira, mutta luulen että joku näkee myös minunkin epävarmuuden takana sykkivän suuren sydämen. ♥
Tarhalle saapuessani..
Minä olen hiljainen. Pieni. Arka. Pelokas.
Elämäni alkoi paikassa, jossa meitä oli paljon, toisin sanottuna liikaa. Meitä oli kolmekymmentä koiraa, osa kahleissa, osa vain juoksi ympäriinsä. Me emme eläneet, me selviydyimme. Minä olin yksi niistä, joka oli sidottuna ketjulla johonkin nurkkaan. Siellä opin olemaan näkymätön. Opin, että ihmiset tarkoittavat kipua, kovaa ääntä ja pelkoa.
Sitten eräänä päivänä tuli muutos. Paikalle tuli vieraita, ihmisiä, jotka eivät huutaneet. He eivät satuttaneet. He veivät minut pois, yhdessä ystäväni kanssa, hänen nimensä oli Tako. Tako on nyt jo omassa kodissaan jossain kaukana, kuulin että paikassa nimeltä Suomi. Minä… minä jäin vielä odottamaan.
Täällä tarhalla on turvallisempaa. Kukaan ei huuda ja ruokaa saa säännöllisesti. On hiljaisempaa. Mutta minä olen silti rikki. Minussa on paljon pelkoa ja kun joku tulee lähelle, sydämeni alkaa hakata niin kovaa, että luulen sen hyppäävän ulos. He voivat jo laittaa minulle hihnan, vienosti, varovasti. Käyn pihalla tekemässä tarpeeni, mutta sitten juoksen heti takaisin sisään – koska maailma on yhä niin iso ja niin vaarallinen.
Minua voi koskea, joskus, hellästi. Mutta jos liikut liian nopeasti, jos ääni nousee… minä panikoin. Minulla ei ole vielä rohkeutta luottaa. Jos minut pakottaa nurkkaan, minä saatan puolustautua. Ei siksi, että haluaisin satuttaa – vaan koska en osaa muuta.
Asun metallihäkissä. Se on minulle turvapaikka. Siellä kukaan ei koske, ei vedä, ei vaadi. Olen puhdas sisällä, osaan pitää paikkani siistinä. Asuin ennen toisen uroksen kanssa, me pidimme toisistamme. Koira ymmärtää toista koiraa – ehkä vielä joskus minäkin opin ymmärtämään ihmistä.
Minä en ole valmis nyt. Mutta ehkä joku on valmis minua varten. Joku, joka ymmärtää, että jotkut meistä tarvitsevat aikaa. Että jokaisella on menneisyys, joka ei näy päällepäin. Että arkuus ei ole vika – se on haava, joka voi joskus parantua, kunhan ei kiirehditä.
Minä odotan. En ehkä hännän heilautuksella – mutta pienellä toivolla, joka jossain sisälläni elää. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
