Minut löydettiin Vilnasta, Paupyksen kaupunginosasta. Joku huolestui kohtalostani ja vei minut eläinklinikalle, missä odotin ja odotin, josko omistajani tulisivat hakemaan minua. Mutta kukaan ei koskaan tullut. Niinpä päädyin tänne, turvaan, tähän paikkaan, jota myös kodiksi kutsutaan. Vaikkei tämä täällä olo tunnu ihan oikealta, en tarkalleen tiedä mitä etsin. Sen kuitenkin tiedän, että ihmisen kaipuu on kova.
Minua kutsutaan tarhalla isoksi kiltiksi jätiksi. Rakastan ihmisiä. Siis todella rakastan! Odotan joka aamu innoissani, että joku tulisi luokseni, silittäisi, juttelisi, olisi vain kanssani. Heti kun näen tutun hahmon lähestyvän, häntäni heiluu kuin tuulimylly. Saan niin paljon iloa pelkästä seurasta.
Kuitenkin muut eläimet ärsyttävät minua, erityisesti ne pienemmät pikkueläimet aiheuttavat minussa voimakasta reaktiivisuutta. Reagoin niihin vahvasti, eikä kukaan ole vielä ehtinyt auttaa minua oppimaan, miten voisin olla rauhallisempi. Reaktiivisuuteni tekee ulkoiluista välillä vaikeita ja tiedän, ettei se auta minua löytämään kotia. Kävelyillä saatan tosiaan vähän reagoida muihin koiriin, varsinkin pieniin, enkä vielä osaa suhtautua niihin rauhallisesti. Mutta se ei tarkoita, että en voisi oppia.
Omistajassani voimaa tärkeämpää on kuitenkin lempeä koiralähtöinen psykologia. Aika on taikana reaktiivisuuteni kanssa. Kierrokseni pitää saada kunnolla laskemaan, ennen kuin minua kannattaa alkaa kouluttaa.
Kotini tulisi sijaita rauhallisella alueella, jossa minua voisi rauhakseltaan tutustuttaa erilaisiin triggereihin. Hihnakäytökseni tarvitsee vielä hiomista. Mutta sellaisiahan ne timantit ovat löytyessä, hiomattomia. Minusta tulee ihana ainokainen mussukka oikealle ihmiselle.
Ehkä suurin este ei kuitenkaan ole käytökseni. Ehkä se on värini. Olen taas yksi niistä mustista koirista, jotka jäävät varjoon, vaikka sydän on täynnä lämpöä ja kaipuuta. Meitä ei vain nähdä.
Mutta jos sinä pysähdyt, katsot vähän pidempään ja annat mahdollisuuden, lupaan, että annan kaikkeni. Olen uskollinen, hellä ja valmis rakastamaan koko sydämestäni. En ehkä ole täydellinen, mutta olen oikea. Jollekin. Ehkäpä juuri sinulle? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.