Olen saanut oman kodin 07.2025 ♥
Kuulumisia tarhalta 16.06.2025
Kuulkaapas, meitä tultiin ihan Suomesta asti tapaamaan! Oikein iso joukko vapaaehtoisia pölähti paikalle tiistaina iltapäivällä ja me kaikki koirat tietysti otettiin heidät vastaan haukkukonsertilla. Minäkin hyörin ja pyörin häkissäni ja tein kaikkeni jotta minutkin huomattaisiin. Pääsinkin lenkille yhden vapaaehtoisen kanssa ja se vasta oli mukavaa. Alkuun silmäilin hieman epäröiden tarhalle päin, mutta lähdin sitten reippasti käpsyttelemään taluttajani kanssa. En näyttänyt ujostelevan vieraita ihmisiä, vaan annoin käsitellä itseäni reippaasti.
Osaan kulkea hienosti hihnassa enkä vetänyt yhtään. Tunnistin myös hyvin nimeni ja tulin katsomaan saisinko kenties herkkuja ja rapsutuksia. Komeat villahousuni vain hulmuivat tuulessa, kun painelin menemään hajujen perässä. Maltoin kuitenkin myös hienosti pysähtyä hetkeksi kuvattavaksi. Olen erittäin kiltti ja ystävällinen koira ja sopisinkin monenlaiseen kotiin. Kävelyllä ollessa en reagoinut muihin koiriin enkä haukkunut laisinkaan. Olisi niin mukavaa löytää se oma koti, ehkä jonkun luota, jonka kanssa voisimme käydä mukavilla kävelylenkeillä metsässä ja päivän päätteeksi saisin köllähtää sohvalle viereen. ♥
Tarhalle tullessani…
Eräänä päivänä pieni vaalea koira jolkotteli portista erään maatilan pihaan. Se olin minä, Lenis nimeltäni. Ei tiedetä mistä olin matkani aloittanut ja kuinka pitkä taipaleeni oli ollut, kunnes päätin poiketa juuri tähän pihaan ehkä ruokaa pyytääkseni. Asukkaat kyselivät naapurustosta, josko joku tuntisi pienen kulkijan, mutta kukaan ei ollut nähnyt koiraa aiemmin. Kylän vanhin otti yhteyttä koiratarhalle ja vei minut sinne. Kukaan ei koskaan tullut etsimään minua ja menneisyydestäni ei tiedetä enempää.
Se, mitä minusta sitten tiedetään on, että aluksi olin hyvin arka, jos ihmisiä oli lähettyvillä. En ollut tippaakaan vihainen, makasin vain jähmettyneenä nurkassa, kuin kyvyttömänä liikkumaan. Hyvin pian asiat kuitenkin alkoivat muuttumaan ja lopullinen läpimurto tapahtui syksyllä, kun sain häkkitoverikseni hyvin ulospäinsuuntautuneen ja iloisen koiran. Olin edelleen hillitty ja rauhallinen, mutta aloin viimein näyttää merkkejä siitä, että olin myös onnellinen.
Opin myös kulkemaan hihnassa ja pikkuhiljaa nauttimaan saamistani rapsutuksista. Sitä juhlistettiin vierailulla kissataloon ja arvaatteko mitä! Tapasin siellä ensi kertaa erään kissojen hoitajan ja muina miehinä seurasin häntä kolmanteen kerrokseen asti välittämättä edes vilkaista tulivatko omat hoitajani mukana. Kaikki kissat rakastuivat minuun, aivan kuin jokin magneetti olisi vetänyt niitä puoleeni. Ehkä minussa oli hyvä tuoksu tai pehmoinen turkkini viehätti niitä. Ne kiehnäsivät ja seurasivat minua. Läpäisin kissatestin kirkkaasti!
Olen ollut vaikka minkä kokoisten koirien seurassa, niin urosten kuin narttujenkin, enkä ole osoittanut minkäänlaista eripuraa ketään kohtaan. Olen elänyt vain ulkotarhassa, joten minulla ei ole vielä kokemusta sisällä asumisesta. Kissatalossa en kuitenkaan osoittanut kiinnostusta merkkailla paikkoja, mutta kanssani pitää varmasti opetella kotikoiran perusteet. Eläinlääkärin tarkastuksessa huomattiin varhaisia merkkejä kaihista, se ei tällä hetkellä häiritse elämääni, mutta iän myötä saattaa näköni heikentyä.
Sopisin parhaiten kotiin, jossa ei ramppaa vieraita ihan jatkuvasti, sillä jännitän alkuun uusia ihmisiä. Tarvitsen rinnalleni rauhallisen ja lempeän ihmisen, joka opastaa minua kärsivällisesti uuden elämäni alkuun. Reipas koirakaveri olisi varmasti iso apu minulle, jotta tulen nopeamin kuorestani. Jos siis kaipaat laumaasi lisäystä tai omaan kainaloosi tappijalkaisen höpönassun, olisin valmis matkustamaan omaan kotiini vaikka heti. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
