Olen Turkija-turjake, hiljainen ja säikky äitikoira. Kuka haluaisi kaltaiseni? Tiedän, en ole se suosituin koiratyyppi. Syrjäänvetäytyvä, hiljainen, arka, enkä ulkonäkönikään herätä suuria tunteita. Koska en anna harjata itseäni, eivät nappisilmäni näy, joilla voisin aralla ja vaatimattomalla tyylilläni ottaa kontaktia ihmiseen.
Mutta yritetään nyt kuitenkin.
Tulin kauan sitten Grindasta, Vilnan suuresta kunnallisesta eläinsuojasta monipäisen pentueeni kanssa nuorena äitikoirana. Kaikki pienet tassuttelijat löysivät kodit, kuten pitikin, mutta minä jäin. Siitä lähtien olen ollut tarhalla katsellen, kuinka vuodet vierivät ja ystävät vaihtuvat.
En ollut valmis silloin. En oikeastaan ole vieläkään täysin valmis nytkään, mutta sentään jotain on muuttunut.
Olen aina ollut varautunut, en siis sellainen, jota voisi harjata ja silittää. Kuitenkin, kun minut siirrettiin uuteen paikkaan täällä koirasuojassa ja sain oman häkin ja rauhan, jokin minussa alkoi pehmetä. Nyt annan laittaa hihnan, käyn kävelyillä kaksi kertaa päivässä ja otan herkut suoraan kädestä. Tämä on minulle suuri edistysaskel! En vieläkään kaipaa kosketusta, tai ehkä kaipaan, mutta en uskalla näyttää sitä. Mutta minä opin, hiljaa, omalla tahdillani.
Minulla on ollut paljon kämppiksiä vuosien varrella. En aina ole tullut kaikkien kanssa toimeen, joskus kävi niin, että puolustin liikaa omaa tilaani.
Sopisin parhaiten ainoaksi koiraksi, sillä en ole varma, sopisinko kodin koiralaumaan etenkään, jos muut ovat minua pienempiä. Mutta pihalla ja lenkeillä en reagoi muihin. Se yhteisasuminen toisten koirien kanssa joka tapauksessa taisi olla on minulle vähän liikaa.
Haaveilen kodista, jossa on oma piha. Ei ruuhkaa, eikä kaupungin hälinää, vain luontoa, aikaa ja rauhaa. Ja oma ihmiseni, johon saisin rakentaa suhdettani kaikessa rauhassa.
Jos annat minulle mahdollisuuden, en ehkä juokse heti syliisi, mutta lupaan olla uskollinen varjosi ja jakaa jokaisen pienen edistysaskeleen kanssasi. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
